IRC-Galleria

Tänään juuri töissä tuli puheeksi se, että kun kahdenksan tuntia kuuntelee Radio Novaa, niin työpäivän jälkeen juuri se paskin soitettu biisi jää soimaan päässä. Se on niin totta.

Tänään tuli yksi aivan ihana biisi, niin että kylmänväreet oikein meni. Ja nyt mä en enää muista että miten se biisi meni! Eikä se mikään outo biisi ole ollenkaan, jos saisin nyt siitä kiinni niin varmasti saisin laulettua sen sanasta sanaan ihan loppuun asti.

Mutta ei. Päässä soi ne kaikkein kamalimmat, vanhimmat ja loppuun kulutetuimmat biisit, joiden naislaulajien ääniä ei edes erota toisistaan. Alitajunta ansaitsisi sapiskaa.

Täytyy ottaa Pyörän pyörimä kouraan ja mennä peiton alle lukemaan ja kuuntelemaan vappumusiikkia. Ehkä jopa niitä taksikuskin pornoralleja, niiden tieltä väistyy Jonna Tervomaat ja Anna Erikssonit..

Lehmien jätökset on sulanu, ja tuoksusta päätellen alkanu mädäntyä.

Miten sä Jonna oot nyt selvinnyt ilman mun päiväkirjaa pari päivää? Varmaan tuntu aika pahalta huomata etten oo ehtiny mitään tänne laittaa... Mulla sentään on sun koko tuotanto ihan painettuna, mitä mä jaksan lukea aina uudestaan ja uudestaan. Kiikarit on nyt luettu muistaakseni 32 kertaa, jos oon oikein laskenut.. Ja sitten en edes mun lempikirjailijan mieliksi kirjoita päiväkirjaani. Mun täytyy varmaan keksiä joku rangaistus itselleni: Kiikarit ja Pyörän pyörimä johonkin kaappiin pariksi viikoksi, niin etten saa niitä käsiini, vaan joudun kärsimään hirveistä vieroitusoireista..

Hmmh. Mun täytyy varmaan lopettaa tää kirjoittaminen, täytyy säästää itseensä ens viikon nopeuskirjoituksen MM-kisoihin. Ja sitten panostaa vaan treenituokioihin, joita ennen täytyy joogata ja meditoida.

Miksi valmisruuasta ei edes yritetä tehdä samanmakuista kuin kotitekoisesta? Ja miksi helvetissä rasvassa uitetut, valmiissa kastikkeessa lilluvat joko pakasteesta otetut tai säilöntäaineilla lääpityt ruuat on ihmisten mielestä niin hyviä, että niistä ollaan valmiita maksamaan oikein kunnon hinta? Se riittää, kun ruoka näyttää hyvältä, ja kun listalla se on vielä á la cartea, niin senhän täytyy olla juhlaruokaa!! Jos se ruoka on niiiin mainiota ja raaka-aineetkin niiin laadukkaita, miten vielä työntekijöiden palkan ja kiinteiden kulujen jälkeen kate on silti joku 65%??
Menee hermot.

Juu. Ei tässä muuta.

Mä sitten vihaan sitä. Ainoastaan tosi hyvien ystävien kanssa on mukava puhua puhelimessa. Useimmiten kun puhelin soi enkä tunnista numeroa, jätän vastaamatta. Olen liian huono sanomaan ei puhelinmyyjille, ja liian huono sanomaan ei kenellekkään joka tahtoo minusta jotain.
Olen jopa huonompi valehtelemaan puhelimessa kuin kasvotusten. Onneksi puhelimeen ei ole pakko vastata.

Mutta sitten tuleekin niitä tilanteita, kun on pakko soittaa. Ajan lääkäriin tai kampaajalle vielä uskaltaa ihan hyvin varata, ja töissä puhelimessa puhuminen on helppoa kuin mikä. Mutta kun joutuu soittamaan puhelun, jossa kertoo lähes vieraalle ihmiselle huonoja uutisia, eikä yhtään tiedä, miten tämä suhtautuu, niin tilanne on minulle pahin mahdollinen. Vaikka miten yritän järkeistää asian niin, ettei keskustelukumppanini pääse mitenkään hyökkäämään kimppuuni puhelimen kautta, niin ei auta. Paljon mielummin tapaisin kyseisen ihmisen jossain, ja antaisin hänen kuristaa minut.

Onkohan tällaiselle ongelmalle oikein joku nimitys? Puhelimessapuhumiskammo..?

Noh, niinkuin yleensä, tälläkin kerralla tällainen puhelu sujui kivuttomasti, toisessa päässä asia otettiin hyvin vastaan ja ymmärrettiin. En muista ainuttakaan sellaista puhelua, josta olisi todella jäänyt huono mieli. Luulisi siis minunkin oppivan, ettei kannata pelätä puhelimessa puhumista..?

Kerrankin uskalsin tehdä jotain sellasta, mitä oon aina itelleni jankannu että pitää tehdä. Vaihdoin työstä huonompipalkkaiseen, mutta sellaiseen mistä tiedän pitäväni sata kertaa enemmän! Oon niin ylpee itsestäni, oon jo niin innoissani siitä kun työharjoittelu loppuu ja pääsee töihin. Kesä on pelastettu. Onnitelkaa.

Kaamos-Tottitupalainen on hyvässä kunnossa. Ja oli taas niin iloinen kun kävin sitä katsomassa. En olisi millään malttanut lähteä pois, kun se jäi ovelle surkeana katselemaan.
Minä sitten rakastan sitä karvapalloa.

Toivottavasti saadaan tänne Heinooseenkin oma Kaamos.

Viikonlopun univelat on kuitattu 12 tunnin yöunilla. Se aina kostautuu sillä, että ei koko päivänä saa itseä kunnolla hereille. Autosta on TAAS kumi puhki, veronpalautuksesta ei toivoakaan, mätkyjä toistasataa. Silti, kovin on hyvä mieli, on se kuitenkin vapaapäivä.

Se tarkoittaa, että sima on valmista! Ja se tarkoittaa, että saan platkuttaa kolme litraa sokerilientä, joka maistuu niin hyvälle ainoastaan siksi, että sitä saa vain kerran vuodessa.

Se ei soi, muutaku silloin tällöin, ja niilläkin kerroilla soittoääni on satunnaisesti arvottu. Myöskään herätyskelloon ei voi luottaa. Tänään aamulla puhelin sitten tietysti päätti soida, samoin kun ovikello. Eli se sitten niistä unista. Tässä on ehditty Arskan ja Matin kanssa jo käsitellä kahvipöydässä Vartiotornin ja Herätkää -lehden artikkelit, ja ihan Raamattua apuna käyttäen. Arska joutui jopa vähän rauhoittelemaan meitä, kun me tapeltiin Matin kanssa Vartiotornista niin paljon, että se lopulta repesi. Minusta se vaan menee liian pitkälle, kun aletaan etsiä Raamatusta kohtia, jotka kieltäisivät kristityiltä kahvinjuonnin. Ja niin taas uskonnon vuoksi syttyi yksi sota.

Olisikohan muuten äidillä vielä tallella se minun vanha muumiherätyskello..

"Tiitititiititiittitiitii tiitititiititiittitiitii, Herätys, on kiva päivä tänään, herää jo!"


Tipsukin on alkanut heti julkisuuteen päästyään saada tappouhkauksia. Ja mun lihavalla Malamuutilla on nivelrikko. Mun rakkaimmilla on asiat vähän huonosti.. Onneksi Malis sai kunnon lääkkeet ja Tipsu on täällä mun suojeluksessa.