oli taas aamu kun teki mieli kiivetä katolle ja ottaa vapaa pudotus.
kaikki on tosi hyvin.muttei kuitenkaan.
markus on maailman söpöin mutta en osaa kohdella sitä oikein.
oon vitun mulkku.
ja se ei ikinä suutu mulle.ja niin miksi haluaisin niin käyvän?
en tosiaan tiedä.
kaikista painavinta kaikessa on ehkä se että tuntuu siltä kun mun ei enää kuuluis olla täällä.
lähes joka päivä kelaan kuolemaa.
ei sillä että haluaisin kuolla. mutta niin.
mä rakastan mun ystäviä.parempia ei vois toivoo.
sama mun perhe.
mutta mikä multa puuttuu?
usko kaikkeenko?
ikävöin myös mun hollanti elämää joka päivä.
se oli rennointa.
irti tavallaan kaikesta?
sekoanko?
ehkä tää on joku vaihe.toivon niin.