IRC-Galleria

Katos katos. Joku äijä nous metroon kitara kädessä. Miksköhä ei oo kitara laukussa vaan kädessä. Ei helvetti. Sen perässähän tulee joku jonku torvenkaa. Noni lähtihän se. Korvan vieressä tärähtää ilmoille iloinen duuri skaala, johon kitara vastaa samalla soinnulla. Ja pää hajoaa.
Sitten ne aloittaa soittamaan. Perus turkki humppa valtaa metro vaunun. Aluks naamaltani pysty liiankin helposti lukemaan mitä ajattelin. Oisin paljon mieluummin vain kuunnellut Foo Fightersia kuullokkeistani, mutta pilli ja kitara tunki väkisin korviini senkin yli. Laitoin musiikkia kovemmalle. Ei auttanut.
Minusta on ihan kiva esim. Rautatieaseman edessä ja vaikka Aleksanterin kadulla, että siellä on katu soittajia. On kiva kävellä katusoittajan ohi ja kuunnella juuri sen hetken mikä menee siihen ohi kävelemiseen ja heittää ehkä lantti, mutta metrosta ne saisivat pysyä poissa.
Metrossa ei saa päättää, että haluaako sitä nyt juuri kuunnella sitä. On pakko sillä sieltä ei mielelläänkään poistu ennen päämääräänsä.
Miesten soittaessa heidän mukanaan ollut nainen oli alkanut kiertää vaunussa ojennellen hattua ja irtosihan sieltä rahaa joiltain.
Musiikkini loppui, joten päätin hetken kuunnella niekkosten veivausta. Totesin, että kyllä ne osaakin soittaa. Kitaristi oli paljon parempi kuin olin edes kuvitellut. Pelkän soinnuttelun sijasta kikkaili kaiken laista ja pillisti veivasi iloisesti ja virheettömästi kappaletta. Ja sitten he jäivätkin seuraavalla asemalla. Lopulta olin vain positiivisesti yllättynyt vaikka alku ärsyttikin. Mitäs päräytti korvan juuressa. Jos nainen olisi tullut uudestaan kohdalleni olisin heittänyt lantin.

sitten menin hallille ja joku nasu ajo jostain päi ja sattu sitten nilkkaan prkl.