Tervetuloa ammattiin, joka ei kuntien tuottavuuslaskelmissa näy! Samalla kun tähän ammattiin valmistut, myyt myös sielusi. LH ei saa koskaan olla rauhassa, sukulaiset ja puolitututkin kuvittelevat että LH = lääkäri, ja ovella vilisee mummoa esittelemässä takamuksen ihottumaansa. Ellei muuta, niin kummin kaiman serkun täti onkii puhelinnumerosi selville ja soittelee lääkärikäynnin jälkeen kertoen mitä siellä nyt on sanottu - tarkistaakseen että arvoisa LH on samaa mieltä.
Varauduthan myös siihen, että olet töissä kesät, talvet, joulut, juhannukset ja uudetvuodet. Ei mene kauaa, kun tuttavasi kyllästyvät pyytämään sinua mihinkään, kun aina olet töissä. Ellet omassa työvuorossasi, niin joustamassa ja tekemässä pitkää päivää kolleegan sairastuttua ja sijaisten ollessa kiven alla. Mutta ei hätää, tästähän maksetaan niin kivasti (NOT!).
Potilaat ovat kivoja ja vaivattomia, kunhan ne nukkuvat tai eivät ylety soittokelloon. Tokihan hoitajan ammattiin kuuluu myös nyrkkeilysäkkinä oleminen ja koska suurella todennäköisyydellä olet nainen, myös kourituksi tuleminen (persus, rinnat) ns. kuuluu ammattiin. Siinä sivussa sinua sitten myös h*oritellaan ja haukutaan. Ah, eikös olekin kivaa!
Ja omaiset, ne vasta mukavia onkin! Nykyään jopa monella vanhuksella on osastolla oma kännykkä, josta he soittavat omaiselleen heti jos välipala on 5 minuuttia myöhässä (ruokaahan sairaalassa ei juurikaan saa: vain viisi ateriaa päivässä!) tai leipä on vääränväristä. Sitten seuraavaksi joku mukava omainen onkin tulossa puhelinlinjoja pitkin kun "meidän Marttaa pidetään nälässä". Ah, ajoittain huutaminen alkaa jo kun ehtii luurin nostaa: mitä sitä suotta kyselemään kuka vastaa puhelimeen, samaa kelvotonta hoitajamassaa ne kaikki siellä on. Ja kansliassa ne istuu kuitenkin, kahvilla. Tai surffaamassa netissä. Ei ne hoitajat koskaan mitään hyödyllistä tee! (Huolimatta siitä, että osastolla on 40 potilasta, niin kyllä MEIDÄN MARTAN pitäisi päästä suihkuun joka päivä ja ulos ja kauppaan ja torille...)
Joo, täällä siis väsynyt ja uupunut yökkö. Joka oikeastaan nauttii työstään, vaikka purnaakin joskus. Älkääkä siis ottako tätä täysin vakavasti, kiitos.