No niin... Eilen oli siis tarkoituksena ensin ajaa Turusta Espoon Soukkaan kasvattajapäiville. Aamu alkoi rattoisasti, kun jostain syystä puhelimeni kello oli siirtynyt tunnilla eteenpäin ja se herätti minut tuntia liian aikaisin. No, sitten kulutin aikaa ja heräilin kunnolla...
Seuraavaksi sitten pakkasin gerbiiliboksit ja itseni autoon ja suunnistin Helsinkiä kohti. Kaikki meni hyvin tuonne Kehä III:lle asti, mutta sitten tuli ongelmia. Netistä tulostamieni ajo-ohjeiden mukaan piti seuraavaksi kääntyä sellaiselle tielle, jota en löytänyt. Kävin Kirkkonummella asti kääntymässä, kunnes luovutin ja menin huoltoasemalle kysymään neuvoa. Myyjä tokaisi heti, että "tuollaista se sitten on, kun turkulaiset tulee tänne pääkaupunkiseudulle ajelemaan". Hämmentyneenä kysyin, huomaako turkulaisuuteni noin hyvin, jolloin myyjä sanoi vain heittäneensä, ja ensimmäistä kertaa osuneensa oikeaan... Kassalla oli jonoa, joten myyjä ei ehtinyt neuvoa. Jonosta eräs tuntematon nuorimies sitten hihkaisi, että on menossa Soukkaan ja voisin ajaa hänen perässään sinne. Kiitollisena seurasinkin, ja täytyy todeta etten koskaan olisi perille löytänyt ilman apua. Mies vielä katsoi saamiani ajo-ohjeita, ja sanoi ettei etsimääni katua ole edes olemassa...
No, Soukassa sitten oli gerbiilijuttua, jota en tässä erikseen selosta sen enempää. Kivaa oli, ja silleen...
Sitten piti lähteä suunnistamaan Helsingin Malmille. Onnekseni eräs kasvattaja päätti lähteä mukaan, ja opasti aika pitkälle. Loppumatkan neuvot saatiin Malmin poliisilaitokselta, jossa jouduin ottamaan jonotusnumeron vaikka olin ainut asiakas... Malmilta siis yksi uusi gerbiili kyytiin, ja kohti Ikeaa (kello oli vielä niin vähän että päätin poiketa sitä kautta matkalla kotiin).
Kasvattajakaveri päätti tulla vielä mukaan, joten Ikeallekin löysin tien helposti. Ikeassa sitten sompailin ja shoppailin (kunnes tilin nostoraja sanoi poks) ja bongasin parit julkkiksetkin (lukekaa Seiskasta, en kerro!).
Ongelmia tulikin taas, kun piti lähteä kotiin Ikeasta. Tuo kasvattaja oli lähtiessään Ikealta neuvonut, että "aja sitä kehätietä vaan, niin tulee kyltti TURKU". No, minähän lähdin tietenkin Ikealta kehätietä väärään suuntaan, ja ajoin sitten Helsingin keskustaan asti ennen kuin tajusin olevani eksyksissä (taas). Siellä sitten taas ajelin, ja päättelin LAHTI- ja KOTKA-kylteistä, että päinvastaiseen suuntaan tarttis päästä. Olin Sibeliuspuiston kohdalla, kun bongasin parkista Vainion liikenteen auton. Vainiohan on salolainen firma, joten päättelin kuskin osaavan neuvoa minut Turkuun. Onnekseni kuski olikin juuri bussin vieressä seisoskelemassa, ja neuvoi minut oikeaan suuntaan. En kyllä ollut kaukana, sillä kahden risteyksen päässä oli ensimmäinen TURKU-kyltti!!
Innosta puhkuen, ja Turkua ikuisesti armastaen sitten suhasin (en TIETENKÄÄN ylinopeutta) kohti Turkua ja uusia seikkailuja...
PS. Mystisesti matkan varrella se yksi miehelle puhuttu uusi gerbiili jotenkin muuttuikin kahdeksi... Tuossa ne pikkuiset nyt on totutuksessa.
PPS. Homokaasulaisille: mä melkein osallistuin pikkupikkujouluihin, mä näin kyltin KALLIO! ;)