IRC-Galleria

Kärsänokkasiilin tulikivenkatkuinen vuodatus ei paina rahtuakaan mykoplasma-bakteeria kantavien kiiltomatojen rinnalla. Kiitollisuudenvelka lävisti sydämeni kuin kissanmintusta ja nokivariksen aivosoluista tehty liekitetty hyytelö. Vesisade muuttuu discon strobovaloiksi vääjäämättä, sillä ehdolla että maltamme olla nielemättä salakavalasti dynamiitin lailla räjähtävää tähtisumua. Niin tosiaan, tämä ei ole disco. Eikä myöskään hautausmaa, ainakaan vielä. Tämä on taistelukenttä, jonka valtasivat piraijan ja taistelukalan risteytymää muistuttavat, kuolleista heränneet sotilaat vuonna miekka ja kilpi. Me emme tanssi kavaljeerinamme viikatemies, viimeinen valssi lie sittenkin tokavika?

Arktiset alueet ovat vain flaschbackeja Saharan hiekka-aavikon paahtavassa kuumuudessa kärvisteleville jääkarhuille ja mursuille. Ne kurkistavat vaihvihkaa mustaan laatikkoon ja toteavat hivenen pettyneinä, että eihän täällä mitään ole. Ei edes viherleviä. Jäätelö voisi maistua oikeinkin mieltäylentävältä, jos emme olisi äsken syöneet kaksisataa kiloa syväjäädytettyä mustekalaa ja kuin kostoksi oksentaneet osuuskaupan omistajan lierihettuun. Älä sinä veikkoseni nyyhkytä, kyllä me järjestetään sellaista aktiviteettia, että ainakin
yhdellä porukasta on hauskaa ja surut häviävät kuin kuppa Töölöstä. Nyt vain sitten pidetään sormia ja varpaankynsiäkin ristissä, ettei se yksi lystinpitäjä ole rikastuva ambulanssikuski tai rikospoliisi.

Päivän saldo on ryöstösaaliin jakaminen hylätyn huoltoaseman vessassa. Aika absurdi mesta, mutta parempi sekin kuin ruumishuone. Karkauspäivänä voi tapahtua mitä vain, koska meillähän on päätösvaltaa vielä enemmän kuin naapurin aniliininpunaisella porsaalla. Turkoosinsinisestä pässistä puhumattakaan.
Oikeutta neljäntuulenhattu päässä seinän läpi lentäneille albatrosseille! Kauriin kääntöpiirin ylittänyt varvashiessä keitetty ja vaniljasokeriin hukutettu valkoinen valhe, kuka oikeasti olet? Meitä on kusetettu.

”Nihilismiä kansalle!” huusi mies, jonka oikeaan käsivarteen oli tatuoitu lentoon lähtevä varis. Metanolia juonut järjenvastainen totuus kietoo monilonkeroisen meduusan ja portugalinsotalaivan jäännöksistä
värkättyihin kahleisiin oranssin karttapallon, joka naamioitiin auringoksi ilman sen kummempaa syytä. Jos lempivuodenaikasi on ydintalvi, voit haudata haaveesi tuhoon tuomitun maailman pelastamista rotanmyrkyn ja lukkosulan verratonta komboa käyttäen. Liskoviinaa isänmaan puolesta!

Perhosveitsi viiltää hirvensarvisuolan väristä unelmaa, joka värjää painajaisesi briljantinvihreällä. Hiuksesi loistavat sateenkaaren väreissä, kunnes hallusinaatiosi saavat sinut katkaisemaan vihoviimeisetkin karvasi keritsimillä. Varastettu ananasmehutölkki saa lisäkiveksesi hekumoimaan, siinä missä minunkin munasarjani. Varsin makoisaa ja terveellistä janojuomaa saa myös kriikunoista ja kvitteneistä puristetusta mehusta, mutta sinäkin kiittämätön lurjus haukuit ihmejuomaa ikkunanpesuaineen makuiseksi vatsahapoksi. Akkuporakoneet ja kaviokoukut saavat luvan rakastella kuplamuovista kyhätyn eeppisen rakennelman päällä, olkoon se oivallinen korvike vesisängylle. Juustosämpylä yhtyy ilomielin kolmen kimppaan. Nuo kolme veijaria rakentavat kannabiksenkatkuisia pilvilinnoja, jotka itkettävät vessaharjoja ja naurattavat korttipakkaan
eksyneitä huonekärpäsiä sydämen kyllyydestä. Eukalyptuksen tuoksuinen tyhjä yskänpastillirasia yhdistyy
kaleidoskoopin väriloistoon. Vakoilemme satelliitin avulla norsunluutorniinsa linnouttautuneita, ripulilääkkeistä overdosen saaneita vankilasta karanneita paksusarvilampaita. Todistamme, että vesi on verta sakeampaa, mutta vampyyrilepakoiden kanssa emme asiasta neuvottele. Ne kuitenkin listisivät meidät.

Ohdakkeet ovat kauniimpia kuin ruusut, koska puhkikuluneet kauneuskäsitykset joutavat krematorioon. Et tiedä mikä on venttiili tai katapultti, mutta silmänräpäyksessä vaiennat minut laukeamalla suuhuni. Vouyerismiä harjoittavat laakamadot veljeilevät metamfetamiinilla ja nuuskalla kyllästettyjen akaattikotilojen
kanssa kirjaston pohjakerroksessa. Toivoa sopii, ettei niiden puoliverisillä sisarpuolilla ole klamydiaa. Näykkijäkilpikonnien ja pallokaktusten vallankumous on niskalaukaus TV:n lumisateelle. Kärpässienen pilkkuja etevästi näyttelevät nonparellit maistuvat makeammilta kuin koskaan.

Tajuntaa laajentavaa musiikkia, laavalamppuja, psykedeelisiä maalauksia. Johtohelvetti tervehtii paljaita jalkoja, mutta onneksemme voimme todeta, että nämä kuherruskuukauttaan viettävät käärmeet ovat täysin myrkyttömiä. Myrkkyä on jossain aivan muualla, toksinen ajattelunne lahottaa teidän aivokapasiteettianne so fucking slowly. Te roikutte löysässä hirressä niin kiduttavan hitaasti, ja me vahingonilon infektoimat
sadistit, aina laidan yli vauhdilla lentäneet outsiderit nautimme siitä.

Mä en tuhlaa yhtään ajatusta noille viime yön aaveille, jotka tulivat nakertamaan silmämuniamme (ja ehkä vähän muunkinlaisia munia) klo 01:00, jolloin valvoimme vielä täyttä häkää. ”Nukkuminen on homojen
hommaa”, sanoit, ja nauroimme tälle infernaalisen brokebackille dystopialle, jossa ei ole kaiketi mitään nauramista. Niin just, nukkuminen on homojen hommaa, siinä missä syöminen ja juominenkin ovat tarkoitettu vain B-rapun pojille, kaikki ovat homoja! Mitä vittua minä tässä säädän, eihän tässä vuodatuksessani ole minkään maailmanluokan järkeä. Me olemme heteroita, kuolkaa.

Sun oikeesta kädestä vuotaa verta. Scherlok! Niinku tässä olis jotain paradoksaalista, että sun kädellä on kuukautiset. Ja sinä olet cis-mies, aina ollut. Olemme jännän äärellä. Raiskaan capslockia kirjoittaessani tätä stooria huutaen perseeni pohjasta EI MULLA OO NÄLKÄ, vaikka sinä kysyit, mistä tuo helvetillinen mölinä
kuuluu? Tarkemmin kuunneltua äänet kantautuvat rappukäytävästä, vaikka sä väität kivenkovaa niiden kuuluvan vessastamme. Sehän nyt on vielä täysin normaalia, jos joku random hörhö oksentaa kaatokännissä jonkun postiluukkuun. Samoin se, jos joku pirinisti yrittää repiä aivan jäätävässä amfetamiinipykoosissa kaikki porraskäytävän ovet irti ja soitella tuntemattomien ovikelloja yöllä. Mutta se ei ole normaalia, että joku on mitä ilmeisimmin teleportannut ajatuksen voimalla rappukäytävästä seinien läpi meidän vessaan, ja hokee siellä satadesibelisellä äänenvoimakkuudella samaa mantraa ilmeisestikin jonkin hengellisen rituaalin merkeissä. Avaat kuin avaatkin vessan oven ja löydät sieltä uskoon hurahtaneen, viittä vaille aivokuolleen zombilauman sijasta kaksi miestä, jotka harrastavat kiihkeää homoseksiä. Ei jumalauta, tämäkin vielä! Ei olisi pitänyt heittää väsynyttä läpppää hinaajista, kun ruskean reiän ritarit valtaavat meidän WC:mme. Silloin on tosi kyseessä. Äänet ovat vaienneet kuin veitsellä leikaten. Samassa silmänräpäyksessä et näe myöskään yhtään homomiestä. Luukussamme leijaileva kannabiksen haju tuo mieleen flashbackeja menneiltä ajoilta. Kuin varkain hehkulamppuna pään päälle syttynyt ahaa-elämys: hei, täällähän on hiisattu blossea! Löydät vessasta sinne unohdetun bongin ja alat polttaa kannabista kuin viimeistä päivää.

Ei siinä mitään niin awkwardii ole, jos ulkoilutan mun anakondaa rappukäytävässä. Nolouden ja häpeän tunteet loistavat poissaolollaan mun tunneskaalassa. Ehkä ne jokseenkin joutavanpäiväiset tunnetilat
ovat vaihtaneet hiippakuntaa, who knows? Orastavan vaivaantumisen ja kiusaantumisen alta aikayksikön kohdannut kätkytkuolema on koko ihmiskunnan tappio. Kun te olette kuolla myötähäpeästä katsellessanne alastonta, sielunsa laittomille aineille pimeillä markkinoilla myynyttä ihmisrauniota, on syytä kysyä, painaako
sääli vai halveksunta enemmän vaakakupissa ja onko millään ylipäätään mitään merkitystä.

Mä syön sun pääsi, narskutan jokaista aivosolua hitaasti maistamatta makunystyröissäni yhtään mitään. Usvainen näkökenttä ajaa meidät levitoimaan ilman minkään luokan tukea tai vaijeria. Jälleensyntymisen
teorian mukaan olemme seuraavassa elämässämme aavikkokettuja, kai siksi, koska suuni on kuiva kuin kivitaskun pesä. Saharan autiomaan hiekkamyrskyyn kadonneen injektioneulan etsiminen on jo itsessään vaivalloinen rupeama, mutta entistä vittumaisemman homman siitä tekevät reflat. Viime yönä olit soittanut tuhannen lyricoissa ja bubrenorfiineissa hätäkeskukseen, vaikka oikeasti päivän agendasi oli ottaa yhteys aivan toisenlaiseen auttavaan keskukseen. Suomeksi sanottuna diileriin.

Joku riehuu aineissa parvekkeellamme, vaikka eihän meillä mitään parveketta edes ole. Helvetti sentään. Päätit juoda kaikki lakkabensiinit ja tärpätit, mutta huomasitkin liuottimien olevan vain vettä! Yritys hyvä kymmenen. Sinua on huijattu, minua on huijattu, koko universumia on huijattu! Kusettajista katalin voisi maksaa hiuksillaan, hampaillaan ja vikaks luillaan tän kaiken sotkun, johon ajauduimme kuin puolivahingossa. Kukapa sitä tyytyisi litkimään pelkkää vettä, kun tarkoituksena on korvata poissaolollaan loistavat huumeet jollain viekkareita edes himpun verran lievittävällä aineella? Valonsäteet, jotka eksyvät pimeimpiin ja yhteiskunnasta täysin syrjään vedettyihin nistiluoliin, ovat vaarassa joutua lynkatuiksi. Auringonvalo ja sininen neonvalo tavoittavat lautaspupillisi. ”Vittu, eihän tässä näe ees omia suoniaan!” sanot ja viskaat ruiskun ikkunasta ulos. Kameleonttisilmäsi vaihtavat väriään 24/7. Että silleen, melkoinen liskojen yö tulossa.

Sieluni polttomoottori ei liene riippuvainen hevosvoimista sen enempää kuin näennäisyyteen vetoavien kampiakselien kaltaisista härpäkkeistä. Näin minulle haasteli muuan rohtovirmajuuri. Nimenomaan,
tuo elon yrttitarhaan eksynyt hulluruohot ja myrkkykatkotkin vapisemaan saanut klorofyllien aikaansaaman vihreän värin omaava objekti. Elämä on luokatonta psykedeliaa, iankaikkista jallitusta, täydellistä farssia.

Tupsuttelet kasvoillesi puuteria vain siksi, koska kuviteltu turhamaisuutesi olisi ainut validi eufemismi suolen tai virtsarakon tyhjentämiselle. Minä pesen kasvoni rikkihapolla, koska en keksi mitään rationaalisempaa ajateltavaa. By the way, vessa on oikein verraton mesta hengailuun niin yksin kuin yhdessäkin. Jos nyt kukaan kynnelle kyennyt uskaltautuu hätääkärsivien konttoriin raivohullujen sosiopaattien kanssa. Sitähän voisi sattua fataaleja damageja, joku höyrähtänyt yksilö voisi vaikkapa luulla olevansa WC-ankka ja sukeltaa vessanpöntön syövereihin. Vaarallinen WC-istuin viekoittelee surmanloukun kitaan näyttäen tavanomaiselta ja jokseenkin viattomalta, joka kodin välttämättömältä kalusteelta. Siis olisiko parempi juoda se jokailtainen aamukahvi sekä aamuisin nautittava iltatee ihan perinteisestä kupista, eikä vessanpöntöstä?

Kiiltomadot tulevat! Näin huusi hän, joka ei ollut likelläkään viimeistä mohikaania. Ei edes tokavikaa. Maalasit vihreällä sormivärillä kaikki varpaasi ja harmittelit, kun briljanttivihreä pääsi loppumaan valikoimasta. Orgaaniset yhdisteet pimensivät vinttisi, koska nuo äsken mainitsemasi kiiltomadot ropisevat insektaarion ytimestä kera kyyhkynväiveiden, rottakirppujen ja muiden DDT:n tainnuttavimien parasiittien pataljoonan. Suolinkaiset ja laakamadot eroavat tästä ryhmästä värjäten solunsa kokelliinikirvojen tuottamalla punaisella väriaineella. Karmiininpunaista vai sinoberinpunaista? Hmm, siinäpä vasta pulma! Hyönteiselämästä viis, me olemme sen sukupolven lapsia, jotka ovat nähneet ydintalvien tuhon ainoastaan päämme sisällä. Piirrän mustalla huulipunalla pakastinarkkusi kylkeen salaisia merkkejä, jotka muodostavat koodiin tarvittavan avainsanan. Jos yrität varastaa salakoodiin kätketyn sanoman, hyppään pakastinarkkuun siitä hyvästä. Tulen takasisin sitten, kun viimeisetkin aivosoluni, ynnä kaikki leukosyytit sekä erytrosyytit verihiutaleita unohtamatta ovat syväjäädytetty. Ajamme aktiivisesti agendaa, johon liittyen kiiltomatojen vapautusrintama on ainut mainitsemisen arvoinen asia. Äläkä ainkaaan erehdy syömään xenovaloin varustettuja kiiltomatoja.

Paperia leikataan saksilla, minun naamani on paperia. Silppuri ei ole vain teinimutanttininjankilpikonnien arkkivihollinen, vaan myös yleishyödyllinen työkalu. Patentoin sen itse ja petyin karvaasti, kun kuulin silppurin olleen jo keksitty. Silti silppuan, pakkomielteisesti. Niks-naks-niks-niks-naks. Enkä edes vuoda verta, vaikka olenkin onnistunut paloittelemaan jo nenäni sieraimineen, kieleni sekä silmämunani. Mykiöt, värikalvot ja lautasiksi laajentuneet pupillit kaupanpäälliseksi. Myyn ne eniten tarjoavalle, jos ei oteta huomioon sellaista seikkaa, ettei raha ei ole valuuttaa tässä maailmankolkassa. Oravannahoilla ei ole virkaa näillä turhuuden markkinoilla, jossa kitch ja kickit kohtaavat, ja tuijotuskilpailun itsensä kanssa voittanut langoissa roikkuva sätkynukke soittaa väsymättä säkkipilliään, jota yksikään ei ole oikeasti koskaan soittanut.

Heitin sinua jakkaralla takaraivoon ja olin tukehtua vahingonilon sävyttämään nauruuni samaan aikaan, kun sinun vuorosi oli tukehtua – ei kylläkään nauruun, vaan oksennukseen. Kiitos kuningasidean, jonka johdosta löimme vedon tonnista, kumpi meistä juo pullollisen raakaa liskoviinaa viidessä minuutissa. En vieläkään tiedä, kumpi voitti. Sadismi ja masokismi ovat mitä ilmeisimmin veljeksiä keskenään. Olisiko pitänyt vaihtaa jakkara makkaraan, tiedä häntä. Ainakin se rimmaisi ihan yhtä hyvin. Tämä lähiö on tunteiden kätkytkuoleman ruumiillistuma, roskakorit nielevät itsensä koska infektiotautien myrkyllisenä ytimenä toimiva miasma on vain valheiden ohdakkeet peittävien liljanvarsien vallankumous. Tänään on avoimien ovien päivä vankityrmässä, tervetuloa tai vaihtoehtoisesti vaihtakaa lusikkanne harppuun. Vierailu omalla vastuulla.

Katapultin lailla lauennut mies ei tiedä, onko itse diagnosoitu voueyrismi labiili vai stabiili asianlaita, siinä missä paksusarvilampaiden lentoharjoituksista pitäisi vielä ruveta väkertämään jotain hiton tutkimusta. Ammut aataminomenasi kurkkusi läpi, koska omenapuusta pudonneet omenat olivat mädäntyneet, etkä halunnut sotkea jousipyssysi nuolia leikkiessäsi Wilhelm Telliä. Väkipyörät ja vinssit saavat polvilumpioni läikähtelemään, koska sydämeni on siihen hommaan liian invalidi. Lasket sähköimpulsseja kytkettynä silmänräpäyksiin, selkäytimesi todistaa niin tornadon kuin tsunaminkin pyyhkäistessä maanosien yli sen karun faktan, että eihän tässä leikissä ole mitään järkeä. Paskat siitä.

Näykkijäkilpikonnat nielivät luottotietoni, koska viemäristä lensi Batman. Tiedät Neil Armstrongin käyneen kuussa ensimmäisen kerran. Niin varmaan, mutta korttipelistä käteesi jäänyt pataässä kertoi sinulle viime yönä, että olet edellisessä elämässäsi lentänyt kuuhun, paljon ennen Armstrongia. Teleporttaan apteekkiin, koska en jaksa mennä ostamaan Viagraa. Varastaa kyllä jaksan, mutta se onkin aivan toinen stoori. Sinilevä on telaketjufeministien, pohjanlepakoiden ja kommandopipo päässään hääräilevien kyklooppien taudinkuvan
uusi tuleminen, lohikäärmehedelmiä rouskuttavat myös Troijan hevosta näyttelevät tietokoneviruksiksi naamioituneet robotit ja niiden seksiobjektit. Pölypunkkeja ne tuskin ovat, mutta kuplamuovi pelastaa
teidät kaikelta. Olen superninja, jos tahdon niin, enkä omista ainakaan vielä vaaleanpunaista sorkkarautaa.

Tämä tietokoneruutu on vain mahdollisesti
huoneistoon tuuletusluukun kautta eksyneitä yökkösiä
petkuttava subjekti vailla stabiilia objektia, kun oikean
kätesi värttinäluuhun kytketty sateliitti välittää singaaleja
humanoideiksi luulemillesi viattomille ohikulkijoille
ikään kuin varoitukseksi liskoihmisten salaliitosta,
jonka vaikutuksesta sekoitamme Jumalan ja Saatanan
tykkänään, taivaasta ynnä helvetistäkin
kehkeytyy vaarallisen platonisen ajattelun tyyssija.
emmekä huomaa Jeesuksella ratsasavaa aasia.

Porttiteoria ei tunne vaahteranlehtiä, voit viskellä niitä ympäriinsä,
ympäri ämpäri vaan, ämpäriinsä keräilevät lehtiä ohikulkijat
käsittämättä itsekään, mitä virkaa noilla syksyn värittämillä lehdillä,
kaikki tämä lie vain eufemismia, suloisilla valheilla lantrattua
raakaa totuutta, järjetöntähän se on naamioida verensekainen
yskösnäyte vaaleanpunaisella sokerikuorrutuksella kera glitterin,
avaa nyt leipäluukkusi, tuo sanainen arkkusi, suuontelosi,
rohkene sanomaan hampunlehdille, miten teillä onkaan otsaa
näytellä julkeasti syyttömiä vaahteranlehtiä, minä tiedän sinun nimesi,
cannabis sativa, enemmän kuin pelkkä vihreä lehti,
syntipukki psykoosiin, avain alamaailmaan, eikä vähiten näiden
narkoottisten ja tajuntaa laajentavien, kuoleman portteja
hipovien, kuitenkin maanpäällisestä helvetistä takaisin maallisille
kaduille ja kujille palaavien, varjoissa elävien legendaaristen laulujen ydin,
joita ei soiteta Väinämöisen kanteleella, vaan laulajan luusta
tehdyllä soittopelillä, ainoastaan syvää lukkarinrakkautta nämä säkeet
neitseellisesti synnyttäneeseen, siittämättä hedelmöittäneeseen
katuojalaulajattareen tuntevat voivat kuulla nämä salatut sävelmät.

OSA 1

Sait minut luulemaan lautaspupilleitasi mustiksi oliiveiksi,
syön silmilläni sinua syöden aavistamattasi silmäsi
mykiöineen, verkkokalvoineen, kyynelkanavineen kaikkineen,
vaikka vielä minuutti sitten vannoin kuolemaa kannibalismille.
Jos viherkaihi ei ole vihreää, ei liioin kaihia, kerro minulle viisaampi,
mikä on pähkinän osuus maapähkinässä, mitä virkaa madolla
on kiiltomadossa, eikä tulikärpäset ole kärpästen kanssa
sisaria eivätkä veljiä, korkeintaan kaimoja vain.

OSA 2

Portugalissa ehkä helpompaa olla koditon, tiedä häntä,
muistan sanojesi riekaleita Tsernobylin ydinräjähdyksen keskeltä,
olet käynyt Brasiliassa, mutta mitä nämä merinopässin sarvet
tekevät sielujen luutarhassa joka on kesyttämättömän runouden kehto,
kunnes tuo Olavinlinnasta karannut sarvipää kaataa hautakivet
kuin varkain sydämeni veit, Espanja, jossa lie koitunut
pyövelin kirveen terä sen kohtaloksi, ken oinaan tahi jäärän
hengenmenon takana oli oleva, kas silmä silmästä, sarvi sarvesta.

OSA 3

Kirjan sivut hiirenkorvalla ikään kuin koivujen lehdet
huhtikuussa, jolloin orastavan kevään vannoutuneet viholliset piirittivät
viheliäisen siitepölyallergian lähettilään, hirttäen sen köysin
talven kuuralla koristamaan puuhun, voitonriemuiset huudot
eivät saa kaikua kauan, näet kirjoittamaton laki iskee
antihistamiineilla lääkityn vastarintaa tekevän pataljoonan
tajuntaa päin, julman lekan lailla; keväältä ette pakoon pääse.

Lihakoukkukeijukainen, tuo absurdi mutanttiliskojen hedelmättömän liiton jälkeläinen valtaa maailmankaikkeuden. Tämä ei ole sukkula Venukseen, saati sitten itse Venus, vaan tähdeksi väitetty taivaankappale, joka on zeniitissä päämme yläpuolella. Mars-planeetan kuut, Phopos ja Deimos ovat vain halpa jäljennös pelosta ja kauhusta. Niistä viheliäisistä olotiloista, jotka sulavat rikkihapon ja lakkabensiinin sekä orgaanista ainetta olevien humanoidien yskösten ja muiden kuona-aineiden kryptisten yhdisteiden kombon toimesta kuin jääpuikko hehkuvaan laavaan. Värttinäluustasi veistetty kantele kertoo valheellisen totuuden, että sairas terveytesi on vain näennäinen käsite. Jos sinulla on klamydia, ota pohjat lasistani ja vedä siihen kuivat! Olethan kaiketi James Bond, jos alan laskettelemaan emävaleita. Lumikinokset ovat vain yksi salaliittojen lähde, metsässä makaava kuollut mies on vain dysforioidesi ja outojen pelkojesi lihallistuma. Kyyneleeni ovat akkuhappoa, koska appelsiinit eivät tahdo, että niitä viskellään pitkin seiniä, eikä kerrostalon katto ole trampoliini. Vatsakalvosi alla asuu tekoälyäkin kirkkaampi epäjumala, joka haluaa platonisen rakkauden sijasta kasapäin hellyyttä ja erotiikkaa. Sammun baaritiskille ennen kuin ehdin edes humaltua. Harrastan seksiä 24/7 varjoni kanssa, en ajele vanteilla vaan nautin narkoottisesta euforiasta, jossa aivosi ja kallosi imevät Toyota Corollan vanteita kuin imukuppi. Nielaisit Wunderbaumin, jotta viinan ja oksennuksen katku peittyisi vihreän villiomenan synteettisen tuoksun alle. Kuningasidea kerrassaan. Totuus palaa, siinä missä autokin, johon teit kilikalit vuonna miekka ja viikate. Kondomit ovat täynnä kokaiinia, vain siksi, koska Coca-Cola on mielestäsi pelkkää kuravettä. Kävelet kovanpehmeillä linjoilla, vaarallinen leikki puolilahojen polttopuiden kanssa on vain vision ja uhkakuvan yhdistelmä, heijastuen irokeesisi alla olevaan tunnistamattomaan käsitteeseen. Leikkaan skapellilla luutunutta totuutta, eivätkä yöperhoset ymmärrä kynttilästä karvan vertaa, kuten et sinäkään neitsyyden merkityksestä. En ota sinusta verinäytettä, koska olet vain alkeellinen sienieläin. Äyriäisten veri on sinistä, mikä saa meidät kyseenalaistaman aatelisveren merkityksen. Ollapa maailma yhtä vaaleanpunaista hyllyvää pesusientä. Voimme kenties aistia sen vaahtokarkin ja vesimelonin makuisena unelmana makunystyröissämme, kunnes nanosekunnin murto-osan kuluttua maistamme suussamme vain pahvin ja kuplamuovin. Injektioneulat tervehtivät valtimoa kuin tiirikka lukkoa, olemmehan maailmankaikkeuden tunnistamattomimmassa kolkassa, jossa ovien tarkoitus on avata avaimia. Kohta me olemme kusessa.

Katkarapujen tunnistamattomien geenivirheiden toimesta litium-akut valeltiin tärpätillä. Vein bootsitkin jalastasi, kalusin kaiken oleellisen ja epäoleellisen. Elämä on yksi infernaalisen laaja kotietsintä. Ei jumalauta! Jos poliisia ei näy, leikimme virkavaltaa koska ilman hampunlehteä näyttelevää puoliviatonta vaahteranlehteä olisin kaiketi vihannes. Siitä puheenollen, biologinen kelloni käski minua ostamaan kanille porkkanoita. Meillä ei ole kania, koskaan ollutkaan. Pidän aurinkolaseja päässäni yön ollessa pimeimmillään. Enkä vähiten siksi, että raivotautinen, laumastaan eksynyt REM-unen ja hallusinaatiot keskenään sekoittanut kaksipäinen pesukarhu levittää rabieksen lisäksi myös valtion salaisuutta, joka voidaan havaita xenoniakin kirkkaampana valona. Liskoviinan juominen on vain yksi säälittävä yritys vähentää päänsisäisen ydinsodan vaaratekijöitä, koska villakilpikirvat nakertavat rahapuuta ja kaktukset kuihtuvat alta aikayksikön. Voin pelastaa ne virtsaamalla multaan, tai vaihtoehtoisesti soittaa kasveilleni psykedeelistä musiikkia kiinnittäen niihin samalla LSD:lappuja. Ei tästä tripistä sitten tullutkaan mitään, koska joku helvetin vatipää laulaa Vapaussoturin valloituslaulua vasikkavainaan nuotilla pakastearkussani kello 01:01 yöllä, eivätkä siksi lihansyöjäkasvinikaan saa nukuttua. Yökönlehti veti näköjään överit, kun syötin sille amfetamiinilla kyllästettyjä riisihäröjä. Muuta se ei saakaan enää syödäkseen koko vuonna. Kasviparan kituessa myöhemmin rankkojen reflojen kourissa nauran olematonta partaani. Prostituutiosta emme tiedä mitään, koska päässämme on ghettosalkku ja musta jää on lautaspupilliemme ja verestävien silmämuniemme aikaansaama optinen harha. Musta huulipuna on ihan amatöörihommaa verrattuna apteekkiryöstöjä tekevien enkeleiden lauluun. Kirveen hamarapuoli, siinä missä stiletti ja keittiöveitsikin ovat kokoontuneet talvihorroksesta heränneen sydämeni sisään koteloituneeseen lintuhäkkiin, josta vapautamme varikset ja korpit tänään. Kyyhkysiä et näe, nehän ovat illuusiota siinä missä valkokärpässienen myrkyn voimalla rakennettu kasvottoman kuoleman kätyrin esi-isä, jonka ajama agenda on verhottu pinkkiin spray-maaliin ja glitteriin. Kaiken summa on ihokarvansa ajanut zombieläin, joka veljeilee tulehentuijoittajien kanssa, autuaan tietämättömänä vesikirppujen ja väiveiden polyamorisesta suhteesta sekä violettiin virvatuleen ja intiaanien savumerkkeihin pohjautuvasta salakoodista.

Liljakukot parittelevat viheliäisen rakkauden ryytimaassa,
vieraslajien valtaama kitkeränsuloinen vihreyden valtakunta,
täällä kukoistavan flooran on turha hengittää tyhjään
faunan ohella, salametsästys ja ryöstökalastus ovat ainoastaan
etäiseltä dystopialta kalskahtavia substantiiveja,
luonnon kiertokulku kaikkineen on niin yksineuvoisilla
kuin kaksineuvoisillekin ekosysteemin osasille
yhtä kevyttä kenttäkiisseliä kuin leivän syöminen meille
ihmislajin edustajiksi identifioituville olennoille,
ja mimikrystä tusin kuulleet kukkakärpäset vihollisten edessä
saavat hämmästellä jälleen kerran henkiinjäämisen ihmeellisyyttä,
kiitos tuon mystisen mekanismin, joka verhosi viattoman
pikku ötökän myrkyllisen ampiaisen keltamustaan
väritykseen, kuin vangin raitapukuun konsanaan.

LAINIT LANGENNEILLE

Et elämält saa sokerii, vaan suolaa suoraan haavaan/
pelaat hengelläsi pokerii, tuhlaat kemialliseen kaaavaan/
kelaan Batmanii tai Jokerii, arkkivihollisen saa vaan/
tosi helpost, samaa kokevii niin paljon hukkuu laavaan/
ei oo jännää enää kännää, ku maistuu kovat aineet/
uhkakuvat kasvaa, lisääntyy kuin kanit kovin naineet/
voin tehä omalaatust runoutta, päihittää Jarkko Laineet/
vinkkivitonen; hei frendi, tää on keino purkaa sun paineet

Vien teiltä vallan niinku peukku pirilt katukaupas/
vaan ilman lujaa tahtoo ois osa salee haudas/
jengii kaatuu niinku viljaa, osa oman käden kautta/
niin moni antaa tuomion, oot pelkkä kurja raukka/
mut ei se oo kiveen hakattuu, jos pysähdyt sä auttaan/
ei vaadi paljoo, hyvyys sata-nolla voittaa kaunan/
jota et saa kantaa, viskaa niskaan, naulaa kiinni lautaan/
niin ku Jeesus ristil, välil elämä on yhtä Ylilautaa

kertsi:
Nää on lainit langenneille, sielunveljille, sielunsiskoille.
Nostan maljan heille, jotka vielä eilen joutu lusiin liskoille
täs elämän vankilas, jossa moni syytönkin joutuu poseen,
vaan me voitetaan 100-0, ja takaan, ei kukaan delaa overdoseen.
Nää on lainit langenneille, hei kovan elämänkoulun kasvatit.
Ja myös kaikille heille, jotka saivat maistaa liikaa asfalttii.
Viel eilen henkistä itsemurhaa, mut tänään tuskaan saat lievitystä,
pöllin rikkailta kaiken ku Robin Hood, saa köyhät turvaa ja ymmärrystä.

Jos kuulet sanan ”nisti”, niinku stiletti se viiltää/
korvaas niin maan helvetisti, kyynel silmäs salaa kiiltää/
vaik näil kaduil ei kuule vetistellä, tunteet jäädyttää ku pitää/
makaat maassa verta valuen, jos vasikoit tai yhtään mitään/
mä en pelottele ketään, eikä tää oo kauhufilmii/
ei painajaist, vaan tosielämää, niiden joit ei kukaan katso silmiin/
älä ketään koskaan tuomitse, ja muista, ei kaikki oo niin iisii/
voi huonoon jamaan joutuu kuka vaan, siis kuuntele tää biisi

kertsi:
Nää on lainit langenneille, sielunveljille, sielunsiskoille.
Nostan maljan heille, jotka vielä eilen joutu lusiin liskoille
täs elämän vankilas, jossa moni syytönkin joutuu poseen,
vaan me voitetaan 100-0, ja takaan, ei kukaan delaa overdoseen.
Nää on lainit langenneille, hei kovan elämänkoulun kasvatit.
Ja myös kaikille heille, jotka saivat maistaa liikaa asfalttii.
Viel eilen henkistä itsemurhaa, mut tänään tuskaan saat lievitystä,
pöllin rikkailta kaiken ku Robin Hood, saa köyhät turvaa ja ymmärrystä.

Lainit langenneille, aa-aa, just heille.
Lainit langenneille, aa-aa, meille ja teille.

Gammayökkönen kiertää kehää,
valo tunnelin päässä on Meksikon pikajuna.

Gangstereita molemmat, minä ja hän,
sinusta en tiedä.

Jos varjot eivät pelkää itseään kylliksi,
sekoitan korttipakan tanssimalla rautatieasemalla
ilman rihmankiertämää.

Ja katso, kaikki kadutkin ovat tänään alasti.