IRC-Galleria

Lihakoukkukeijukainen, tuo absurdi mutanttiliskojen hedelmättömän liiton jälkeläinen valtaa maailmankaikkeuden. Tämä ei ole sukkula Venukseen, saati sitten itse Venus, vaan tähdeksi väitetty taivaankappale, joka on zeniitissä päämme yläpuolella. Mars-planeetan kuut, Phopos ja Deimos ovat vain halpa jäljennös pelosta ja kauhusta. Niistä viheliäisistä olotiloista, jotka sulavat rikkihapon ja lakkabensiinin sekä orgaanista ainetta olevien humanoidien yskösten ja muiden kuona-aineiden kryptisten yhdisteiden kombon toimesta kuin jääpuikko hehkuvaan laavaan. Värttinäluustasi veistetty kantele kertoo valheellisen totuuden, että sairas terveytesi on vain näennäinen käsite. Jos sinulla on klamydia, ota pohjat lasistani ja vedä siihen kuivat! Olethan kaiketi James Bond, jos alan laskettelemaan emävaleita. Lumikinokset ovat vain yksi salaliittojen lähde, metsässä makaava kuollut mies on vain dysforioidesi ja outojen pelkojesi lihallistuma. Kyyneleeni ovat akkuhappoa, koska appelsiinit eivät tahdo, että niitä viskellään pitkin seiniä, eikä kerrostalon katto ole trampoliini. Vatsakalvosi alla asuu tekoälyäkin kirkkaampi epäjumala, joka haluaa platonisen rakkauden sijasta kasapäin hellyyttä ja erotiikkaa. Sammun baaritiskille ennen kuin ehdin edes humaltua. Harrastan seksiä 24/7 varjoni kanssa, en ajele vanteilla vaan nautin narkoottisesta euforiasta, jossa aivosi ja kallosi imevät Toyota Corollan vanteita kuin imukuppi. Nielaisit Wunderbaumin, jotta viinan ja oksennuksen katku peittyisi vihreän villiomenan synteettisen tuoksun alle. Kuningasidea kerrassaan. Totuus palaa, siinä missä autokin, johon teit kilikalit vuonna miekka ja viikate. Kondomit ovat täynnä kokaiinia, vain siksi, koska Coca-Cola on mielestäsi pelkkää kuravettä. Kävelet kovanpehmeillä linjoilla, vaarallinen leikki puolilahojen polttopuiden kanssa on vain vision ja uhkakuvan yhdistelmä, heijastuen irokeesisi alla olevaan tunnistamattomaan käsitteeseen. Leikkaan skapellilla luutunutta totuutta, eivätkä yöperhoset ymmärrä kynttilästä karvan vertaa, kuten et sinäkään neitsyyden merkityksestä. En ota sinusta verinäytettä, koska olet vain alkeellinen sienieläin. Äyriäisten veri on sinistä, mikä saa meidät kyseenalaistaman aatelisveren merkityksen. Ollapa maailma yhtä vaaleanpunaista hyllyvää pesusientä. Voimme kenties aistia sen vaahtokarkin ja vesimelonin makuisena unelmana makunystyröissämme, kunnes nanosekunnin murto-osan kuluttua maistamme suussamme vain pahvin ja kuplamuovin. Injektioneulat tervehtivät valtimoa kuin tiirikka lukkoa, olemmehan maailmankaikkeuden tunnistamattomimmassa kolkassa, jossa ovien tarkoitus on avata avaimia. Kohta me olemme kusessa.

Katkarapujen tunnistamattomien geenivirheiden toimesta litium-akut valeltiin tärpätillä. Vein bootsitkin jalastasi, kalusin kaiken oleellisen ja epäoleellisen. Elämä on yksi infernaalisen laaja kotietsintä. Ei jumalauta! Jos poliisia ei näy, leikimme virkavaltaa koska ilman hampunlehteä näyttelevää puoliviatonta vaahteranlehteä olisin kaiketi vihannes. Siitä puheenollen, biologinen kelloni käski minua ostamaan kanille porkkanoita. Meillä ei ole kania, koskaan ollutkaan. Pidän aurinkolaseja päässäni yön ollessa pimeimmillään. Enkä vähiten siksi, että raivotautinen, laumastaan eksynyt REM-unen ja hallusinaatiot keskenään sekoittanut kaksipäinen pesukarhu levittää rabieksen lisäksi myös valtion salaisuutta, joka voidaan havaita xenoniakin kirkkaampana valona. Liskoviinan juominen on vain yksi säälittävä yritys vähentää päänsisäisen ydinsodan vaaratekijöitä, koska villakilpikirvat nakertavat rahapuuta ja kaktukset kuihtuvat alta aikayksikön. Voin pelastaa ne virtsaamalla multaan, tai vaihtoehtoisesti soittaa kasveilleni psykedeelistä musiikkia kiinnittäen niihin samalla LSD:lappuja. Ei tästä tripistä sitten tullutkaan mitään, koska joku helvetin vatipää laulaa Vapaussoturin valloituslaulua vasikkavainaan nuotilla pakastearkussani kello 01:01 yöllä, eivätkä siksi lihansyöjäkasvinikaan saa nukuttua. Yökönlehti veti näköjään överit, kun syötin sille amfetamiinilla kyllästettyjä riisihäröjä. Muuta se ei saakaan enää syödäkseen koko vuonna. Kasviparan kituessa myöhemmin rankkojen reflojen kourissa nauran olematonta partaani. Prostituutiosta emme tiedä mitään, koska päässämme on ghettosalkku ja musta jää on lautaspupilliemme ja verestävien silmämuniemme aikaansaama optinen harha. Musta huulipuna on ihan amatöörihommaa verrattuna apteekkiryöstöjä tekevien enkeleiden lauluun. Kirveen hamarapuoli, siinä missä stiletti ja keittiöveitsikin ovat kokoontuneet talvihorroksesta heränneen sydämeni sisään koteloituneeseen lintuhäkkiin, josta vapautamme varikset ja korpit tänään. Kyyhkysiä et näe, nehän ovat illuusiota siinä missä valkokärpässienen myrkyn voimalla rakennettu kasvottoman kuoleman kätyrin esi-isä, jonka ajama agenda on verhottu pinkkiin spray-maaliin ja glitteriin. Kaiken summa on ihokarvansa ajanut zombieläin, joka veljeilee tulehentuijoittajien kanssa, autuaan tietämättömänä vesikirppujen ja väiveiden polyamorisesta suhteesta sekä violettiin virvatuleen ja intiaanien savumerkkeihin pohjautuvasta salakoodista.

Liljakukot parittelevat viheliäisen rakkauden ryytimaassa,
vieraslajien valtaama kitkeränsuloinen vihreyden valtakunta,
täällä kukoistavan flooran on turha hengittää tyhjään
faunan ohella, salametsästys ja ryöstökalastus ovat ainoastaan
etäiseltä dystopialta kalskahtavia substantiiveja,
luonnon kiertokulku kaikkineen on niin yksineuvoisilla
kuin kaksineuvoisillekin ekosysteemin osasille
yhtä kevyttä kenttäkiisseliä kuin leivän syöminen meille
ihmislajin edustajiksi identifioituville olennoille,
ja mimikrystä tusin kuulleet kukkakärpäset vihollisten edessä
saavat hämmästellä jälleen kerran henkiinjäämisen ihmeellisyyttä,
kiitos tuon mystisen mekanismin, joka verhosi viattoman
pikku ötökän myrkyllisen ampiaisen keltamustaan
väritykseen, kuin vangin raitapukuun konsanaan.

LAINIT LANGENNEILLE

Et elämält saa sokerii, vaan suolaa suoraan haavaan/
pelaat hengelläsi pokerii, tuhlaat kemialliseen kaaavaan/
kelaan Batmanii tai Jokerii, arkkivihollisen saa vaan/
tosi helpost, samaa kokevii niin paljon hukkuu laavaan/
ei oo jännää enää kännää, ku maistuu kovat aineet/
uhkakuvat kasvaa, lisääntyy kuin kanit kovin naineet/
voin tehä omalaatust runoutta, päihittää Jarkko Laineet/
vinkkivitonen; hei frendi, tää on keino purkaa sun paineet

Vien teiltä vallan niinku peukku pirilt katukaupas/
vaan ilman lujaa tahtoo ois osa salee haudas/
jengii kaatuu niinku viljaa, osa oman käden kautta/
niin moni antaa tuomion, oot pelkkä kurja raukka/
mut ei se oo kiveen hakattuu, jos pysähdyt sä auttaan/
ei vaadi paljoo, hyvyys sata-nolla voittaa kaunan/
jota et saa kantaa, viskaa niskaan, naulaa kiinni lautaan/
niin ku Jeesus ristil, välil elämä on yhtä Ylilautaa

kertsi:
Nää on lainit langenneille, sielunveljille, sielunsiskoille.
Nostan maljan heille, jotka vielä eilen joutu lusiin liskoille
täs elämän vankilas, jossa moni syytönkin joutuu poseen,
vaan me voitetaan 100-0, ja takaan, ei kukaan delaa overdoseen.
Nää on lainit langenneille, hei kovan elämänkoulun kasvatit.
Ja myös kaikille heille, jotka saivat maistaa liikaa asfalttii.
Viel eilen henkistä itsemurhaa, mut tänään tuskaan saat lievitystä,
pöllin rikkailta kaiken ku Robin Hood, saa köyhät turvaa ja ymmärrystä.

Jos kuulet sanan ”nisti”, niinku stiletti se viiltää/
korvaas niin maan helvetisti, kyynel silmäs salaa kiiltää/
vaik näil kaduil ei kuule vetistellä, tunteet jäädyttää ku pitää/
makaat maassa verta valuen, jos vasikoit tai yhtään mitään/
mä en pelottele ketään, eikä tää oo kauhufilmii/
ei painajaist, vaan tosielämää, niiden joit ei kukaan katso silmiin/
älä ketään koskaan tuomitse, ja muista, ei kaikki oo niin iisii/
voi huonoon jamaan joutuu kuka vaan, siis kuuntele tää biisi

kertsi:
Nää on lainit langenneille, sielunveljille, sielunsiskoille.
Nostan maljan heille, jotka vielä eilen joutu lusiin liskoille
täs elämän vankilas, jossa moni syytönkin joutuu poseen,
vaan me voitetaan 100-0, ja takaan, ei kukaan delaa overdoseen.
Nää on lainit langenneille, hei kovan elämänkoulun kasvatit.
Ja myös kaikille heille, jotka saivat maistaa liikaa asfalttii.
Viel eilen henkistä itsemurhaa, mut tänään tuskaan saat lievitystä,
pöllin rikkailta kaiken ku Robin Hood, saa köyhät turvaa ja ymmärrystä.

Lainit langenneille, aa-aa, just heille.
Lainit langenneille, aa-aa, meille ja teille.

Gammayökkönen kiertää kehää,
valo tunnelin päässä on Meksikon pikajuna.

Gangstereita molemmat, minä ja hän,
sinusta en tiedä.

Jos varjot eivät pelkää itseään kylliksi,
sekoitan korttipakan tanssimalla rautatieasemalla
ilman rihmankiertämää.

Ja katso, kaikki kadutkin ovat tänään alasti.

Tartu hetkeen, tai ole tarttumatta. Katso peilikuvaasi likaisesta ikkunasta ja kuvittele mitä ikinä tahdot riemunkirjavissa haaveissasi fataalin mustan aukon keskellä. Pesemätön ikkunalasi on peittynyt pölyyn, mikä on jokseenkin positiivinen asia. Ihan vain yksinkertaisesti siksi, että sormenpääsi voivat halutessasi taikoa kirjaimia, sanoja sekä tekstejä pölyisen lasin pintaan. Graffitit autioituneen talon tiiliseinässä kertovat vaiettua tarinaansa, siinä missä pirstaleiksi rikottu takaikkunakin. Korvani vastaanottavat hiljaisuuden läpi kaikuvia ääniä, infraäänet ja ultraäänet jäävät ihmiskorvalle täydelliseksi mysteeriksi. Mietin, miten kuuloluut jalustimista vasaroiden ja simpukoiden kautta alasimiin täyttävät tehtävänsä kokonaisuudessa nimeltä ihmiskeho.

Täällä ei ole ristin sielua. Paitsi minä, ylimmäinen kadotettujen sielujen juomanlaskija. Kaikkien janoisten sankari, jonka kutsumuksena on tarjota laidan yli lentäneille, turhaan yhteiskunnan hylkiöiksi väitetyille ihmisparoille raikasta ja virvoittavaa elämän vettä. Sääli heitä, jotka ovat joutuneet vuosikausia kaatamaan kurkustaan alas vain karvastakin karvaampaa väkiviinaetikkaa. Se katastrofaalinen vahinko kaipaa kipeästi korjausta, ja korjaus tapahtuu nyt. Olen muutos. Jos minulla olisi valtaa ja mahdollisuuksia luoda uusi maailmankaikkeus, janoisille riittäisi juotavaa iankaikkisesti. Eikä liioin nälkääkään tarvitsisi kenenkään kärsiä, koska ravinto olisi tässä uudessa maailmassa ehtymätön luonnonvara. Hengenruoasta puhumattakaan!

Mutta nyt emme enää uhraa tätä hetkeä hengen hedelmien tai maallisenkaan muonan jakamiseen heitä tarvitseville, vaan annamme itsekkyyden synnin rikkaruohojen rehottaa elon yrttitarhassa hetken ennen sen joutumista niittokoneen terän alle. Ei toki veikkoseni, nyt nostaakaamme maljan muiden pakonomaisen miellyttämisen viheliäisestä vankityrmästä vapautumisen kunniaksi! Koska olen tässä, osanen tätä maailmaksi kutsuttua palapeliä. En ehkä sovi muottiin, mutta who cares? Nyt karistamme vihan ja vainon rippeet kannoiltamme, ja nautimme jokaisesta autuaasta tunnista, minuutista ja sekunnista. Carpe diem.

Elä hetkes ihminen, hei älä kelaa edellist
älä luulekaan et sielus kadotukseen menetit
ja yhtä vähän mahiksii ku lumipallol helvetis
vaik eilen verissä päin demoneita turpaan vetelit
mut älä itke, vierelläsi aina ovat enkelit
sä selviit elävänä niinku eräät selvis Jemenist

Mies kestää, vaikka olo olis hetken invalidi
liekö vertaus validi, et elämä on syanidi
ei sen miehen vikat sanat ole veni vidi
sillä sanan ”vici” jälkeen sielu syttyy ku stidi
mä juotan Lasolii mun kaktukselle
en mieti mitä Juudas teki Jeesukselle
joskus kyyneleitä niellä voi myös sirkuspelle
naura sinä vaan, mut älä naura vapaudelle

Tää ei oo mikään lähikauppa, jossa asioidaan
heität ”kiitos hei”, sit lähetään ja hyvin voidaan
ei mitään lastenleikkii oo jos vasikoidaan
siinä kuoleman kirjaimet sun ihoos tatuoidaan
ku elämä sua kusettaa ja linssiin viilaa
luulet hyötyväsi siitä, joka kamaa diilaa
ennen jengi dokas viinaa, nyt ne vetää viivaa
mut se on äkkilähtö helvettiin, sua piru riivaa

Arkipäivää – pitää varastaa, ei fyrkkaa saa ees fattasta
elät aineiden varassa, luut poikki, maksa paskana
ei koskaan tiedä, väijyyks viikatemies vaatteis vasikan
piritöötit, piikki hihaan, se kait on tän päivän agenda
yks heitti kambäkit älyyn, toinen delas, kolmas vielä pajauttaa
muista, ei se kipu katoo, vaik hidas hermostosi lamauttaa
slurkit pistää nistit poseen, ei oo helppoo linnast vapauttaa
ei kandee rottailla, tai pesisstagal sua kalloon joku kajauttaa

Sossu, velat, diipit kelat, niskaan kaatuu shaibaa
mut älä vaivu depikseen, sul on vielä aikaa
jos pahuus kulkee kintereilläs, seuraa ku hai laivaa
vedä pelkoo dunkkuun, tiedät ettet oo viel vainaa
sähän tiedät, et oharit on enemmän ku perseest
sä tiiät miten katoo jengii, paljon hajonneita perheit
rikkinäisii sielui, lapsii laitoksissa, sairait aina ei saa terveiks
mut sä nouset täst paskast ku Fenix, ei kelata näit erheit

Kusen suihkussa, koska tämä on oikeudenkäynti.
Viemäri viemäri viemäri vei.
Jala vei.

Annat genitaalialueesi karvoitukselle giljotiiniteloituksen.
Karvat varisevat vehkeistäsi kylppärin lattialle kuin viimejouluisen joulukuusen neulaset.
Ai niin. Eihän meillä ollut joulukuusta viime jouluna.
Kuusen oksalla katkenneella oli pässin sarvi.
Lainaat vihamiehillesi suosiolla karvanpoistolaitetta ja levität HIV:iä ja irstauden ilosanomaa koko hela maailmalle!

Olen posliini. Norsu meni posliinikauppaan. KRITS KRÄTS!
Se oli sen lorun loppu.

Tässä metsässä ei kasva hiivasieniä.
Täällä voi seikkailla joka mies vapaasti. Jokamiehenoikeus!
Lopusta kaikki alkoikin. Olen karvainen pieni eläin, itse elukka!
Vai olinko? Elämän kiertokulku.

Hyssyttelijöiden joukkokuolema.
Tappio teidän, voitto meidän! Me jyrätään!
Öh, ketkä me? Minähän olen yksin. Jos ei lasketa kihomatoja vatsassani.
Eikä mulla mitään kihomatoja ole. Se oli valkoinen valhe.
Valkoinen kuin kaljaveikko sunnuntaiaamuna.

Jeesus ei ollut pelle. Mutta miks ne pellet sitten aina jeesustelee?
Sovinistisikojen porsaita ei lahdata, koska porsaita äidin oomme kaikki eikä se sika ees porsinut.

Hiiohei hiiohei hiiohei. Mun aivot lyö tyhjää. Tää on kivaa.

”Älä pelkää lihansyöjäkasveja”, sanoit, kun katsoit minuun lautaspupilleillasi. Aivan, miksi ihmeessä pelkäisin omaa varjoani, peilikuvastani puhumattakaan? Olen lihansyöjäkasvi.

Tuolla metsässä makaa kuollut mies, joka vei tiedot mukanaan hautaan. Mitä muuta hän vei? Ei yksikään universumin kaikenkarvaisista ihmiskunnan, saati sitten flooran tai faunan edustajista tiennyt, että vainajan ruumiista löytyi virusten ja bakteerien muodostama uusi sivilisaatio.

Autenttinen hetki. Nuolet alastonta miestä, jonka avohaavoista valuu metamfetamiinia. Ei auta muuta kuin rukoilla, että tämäniltainen valloituksesi olisi HIV-negatiivinen.

Olet niin kaunis, vaikka yön pimeydessä en näe sinua. Päässäni ovat aurinkolasit, joita äsken luulin 3D-laseiksi. Että mitähän helvettiä, eihän meillä ole edes varaa tuollaisiin hienouksiin. Eikä tarvitse ollakaan. Materia on turhaa, meitä ajaa eteenpäin vain suonensisäiset nautinnot. Jos niistä edes kukaan nauttii, mutta reflat kiduttavat addiktin jo valmiiksi ruhjottua rujoa kuin teilipyörä konsanaan. Pakko saada lisää. Harhailen pitkin kaupungin pahamaineisimman lähiön pimeitä katuja. En näe siinä mitään epänormaalia, että kävelen vesisateessa sukkasillani, housujeni vetoketju on auki, enkä totta puhuen edes tiedä tarkalleni, missä olen. Vaellan vain paikasta A paikkaan B vailla todellista päämäärää kuin häkkiin suljettu villieläin. Sitten näen sinut, tai ainakin niin luulin. Tuo likainen ghettoenkeli ei laula kuin seireeni, mutta silti sen lumoava ääni viiltää jumalaisesti tärykalvojani. Leijun ekstaasissa ja vedän nipsuja naamariin raivotautisen elukan vimmalla. Olet kaunis.

Elämä on luotiliivi marsipaaniporsaan päällä. Sokerikuorrutettu sovinistisika leikkii poliisia. Absurdius huipussaan. Tragikomiikka kukkii jalkasilsaakin rehevämmin, eikä punainen pellen nenä naurata
ketään. Eipä, ellet ole niin vahingonilon kyllästämä, että senkat vihamiehesi klyyvarista kirvoittaisivat
sinulta paskaisen naurun. Elämän sirkuksessa vain tirehröörillä on hauskaa, kunnes hänkin ottaa loparit
tai vaihtoehtoisesti heittää veivinsä areenalle. Yleisö poistui kiittämättä saman tien. Ablodeja ei heru.

Miksi makaat lattialla? Muistikuvat eilisestä illasta loistavat poissaolollaan. En tiedä, heräsinkö kello kaksi yöllä vaiko sittenkin iltapäivällä, koska meillä ei ole kelloa. Tai oli meillä, mutta se varastettiin joskus vuonna miekka ja viikate. So what? Aika on vain höyrähtäneiden jauhopäiden keksintö, jota kunnon kansalaiset noudattavat orjallisesti. Me emme suostu laukkaamaan kilpaa ajan kanssa. Aika likvidoi itsensä.

olet se pikkupoika
taskut täynnä pikkukiviä ja luita
viattomat silmäsi ovat röntgenkatse
näevät katuojissakin sen ilon
mitä kunnon aikuiset eivät näe

”hei kato, ihan ku tolla kurpitsalla olis kondylooma”
sanoi hän
joka näki vessan lattialla vipeltävät sokeritoukat siittiöinä

tämä ei ole viimeinen valssi
tämä on kosketukseni
täällä laulut loppuun lauletaan

auringonsäteet rakastelevat hellästi
näitä päivättömän päivän
ja eilisen etsinnästä vapautuneen yön yökkösiä

mies, jonka sperma ei kelpaa spermapankkiin

varikset ovat pamppujen sieluja
vaan minne jää
tikka tuulispää
palokärki ja sammunut järki

nielaisin niittyleinikin
tämäkö oli vasta alku
uralleni koekaniinina

raaka-aine, aine raakana
kuin laulajan kylkiluu
josta mies itse veisti kanteleen

linnunrataa kiertävä banaani viiltää näkökenttäsi
auki valonnopeudella
jolle häviää ripuli, diarrea loppupeleissä

jos koet oksennusrefleksissä jotain hillittömän hauskaa
onko se aivo-oksennus vai positiivisuuden huippu?

kastan viheliäiset tunnelukkoni
ynnä kaikki aivojani vuosia riivanneet lahottajat
epäpyhän hengen nimeen veressäni
joka olikin vahingossa akkuhappoa

jos on helpompaa kuolla tänään
kuin voittaa lotossa
miten sitten voi olla mahdollista
että Battery on parempaa kuin seksi

ehtoollisviini ei koskaan petä
ei edes syntistä

todellisuudessa pyövelillä ei ollut mustaa huppua
ei minullakaan
enää

PÄÄKALLOKELI

ei kunnon talvii ole ollu täällä herran vuosiin/
annas olla, lunta puskee, joko alkaa kelit suosiin/
olin alle kakskybänen, ku astuin näkymättömään luotiin/
oon survivor, mutten tiedä tuleeks selviiminen muotiin/
what the hell, näil kaduil meinaan puhuta ei säästä/
nobody knows, jotkut saattaa täällä hengestänsä päästä/
pannaan kovat piippuun, just joo, turhia vaan säädät/
mut venaa hetki, voi lumisadekin sulattaa sydämen jäästä

pään sisällä pääkallokeli, niin monen menetetty peli/
elämän pääkallokeli, viel eilen hän lauloi ja vihelteli/
tanssi viimeinen valssi, vaik ambulanssi sut veis, tai Medi-Heli/
jos joku väittää ettei elämä oo absurdii, hän todella valehteli/

sä kesäkengät jalas dallaat tiellä liukastellen/
et aio vetää vitosii, vaik ihminen kuolee vähitellen/
karu fakta, kauan onnettaret elää kitsastellen/
ennemmin heität veivis ku teet itestäsi pellen/
vaan älä huoli, tiedä vaikka enkelitkin tekis ylitöit/
vielä ilon voit löytää katsoessas näit harmait lähiöit
maalaat sieluus graffiteja, et jää skoudeil kiinni tuhotöist/
lumi peittää tuskas, armahtaen, katsomatta yksilöit/

niinku odottava neitsyt, on totaalinen paradoksi/
että toisen onni, autuus ovat joilleki vahingoksi/
joka iikka täällä toistaan syö, tiiät ravintoketjun/
ei koiraa karvoihin katota, ei ihmisluontoo peitä kledjut/
elämä, viiskirjaiminen sana, infernaalisen vaarallist/
tulitikkuleikkii, talot palaa, toiset lukekoon sen Alibist/
turvallisuus ei oo fraasi, liukkaal kelil pidä mielessä/
nastat kenkiin, kato eteenpäin ja pidä ittes miehenä