IRC-Galleria

Tämä tietokoneruutu on vain mahdollisesti
huoneistoon tuuletusluukun kautta eksyneitä yökkösiä
petkuttava subjekti vailla stabiilia objektia, kun oikean
kätesi värttinäluuhun kytketty sateliitti välittää singaaleja
humanoideiksi luulemillesi viattomille ohikulkijoille
ikään kuin varoitukseksi liskoihmisten salaliitosta,
jonka vaikutuksesta sekoitamme Jumalan ja Saatanan
tykkänään, taivaasta ynnä helvetistäkin
kehkeytyy vaarallisen platonisen ajattelun tyyssija.
emmekä huomaa Jeesuksella ratsasavaa aasia.

Porttiteoria ei tunne vaahteranlehtiä, voit viskellä niitä ympäriinsä,
ympäri ämpäri vaan, ämpäriinsä keräilevät lehtiä ohikulkijat
käsittämättä itsekään, mitä virkaa noilla syksyn värittämillä lehdillä,
kaikki tämä lie vain eufemismia, suloisilla valheilla lantrattua
raakaa totuutta, järjetöntähän se on naamioida verensekainen
yskösnäyte vaaleanpunaisella sokerikuorrutuksella kera glitterin,
avaa nyt leipäluukkusi, tuo sanainen arkkusi, suuontelosi,
rohkene sanomaan hampunlehdille, miten teillä onkaan otsaa
näytellä julkeasti syyttömiä vaahteranlehtiä, minä tiedän sinun nimesi,
cannabis sativa, enemmän kuin pelkkä vihreä lehti,
syntipukki psykoosiin, avain alamaailmaan, eikä vähiten näiden
narkoottisten ja tajuntaa laajentavien, kuoleman portteja
hipovien, kuitenkin maanpäällisestä helvetistä takaisin maallisille
kaduille ja kujille palaavien, varjoissa elävien legendaaristen laulujen ydin,
joita ei soiteta Väinämöisen kanteleella, vaan laulajan luusta
tehdyllä soittopelillä, ainoastaan syvää lukkarinrakkautta nämä säkeet
neitseellisesti synnyttäneeseen, siittämättä hedelmöittäneeseen
katuojalaulajattareen tuntevat voivat kuulla nämä salatut sävelmät.

OSA 1

Sait minut luulemaan lautaspupilleitasi mustiksi oliiveiksi,
syön silmilläni sinua syöden aavistamattasi silmäsi
mykiöineen, verkkokalvoineen, kyynelkanavineen kaikkineen,
vaikka vielä minuutti sitten vannoin kuolemaa kannibalismille.
Jos viherkaihi ei ole vihreää, ei liioin kaihia, kerro minulle viisaampi,
mikä on pähkinän osuus maapähkinässä, mitä virkaa madolla
on kiiltomadossa, eikä tulikärpäset ole kärpästen kanssa
sisaria eivätkä veljiä, korkeintaan kaimoja vain.

OSA 2

Portugalissa ehkä helpompaa olla koditon, tiedä häntä,
muistan sanojesi riekaleita Tsernobylin ydinräjähdyksen keskeltä,
olet käynyt Brasiliassa, mutta mitä nämä merinopässin sarvet
tekevät sielujen luutarhassa joka on kesyttämättömän runouden kehto,
kunnes tuo Olavinlinnasta karannut sarvipää kaataa hautakivet
kuin varkain sydämeni veit, Espanja, jossa lie koitunut
pyövelin kirveen terä sen kohtaloksi, ken oinaan tahi jäärän
hengenmenon takana oli oleva, kas silmä silmästä, sarvi sarvesta.

OSA 3

Kirjan sivut hiirenkorvalla ikään kuin koivujen lehdet
huhtikuussa, jolloin orastavan kevään vannoutuneet viholliset piirittivät
viheliäisen siitepölyallergian lähettilään, hirttäen sen köysin
talven kuuralla koristamaan puuhun, voitonriemuiset huudot
eivät saa kaikua kauan, näet kirjoittamaton laki iskee
antihistamiineilla lääkityn vastarintaa tekevän pataljoonan
tajuntaa päin, julman lekan lailla; keväältä ette pakoon pääse.

Lihakoukkukeijukainen, tuo absurdi mutanttiliskojen hedelmättömän liiton jälkeläinen valtaa maailmankaikkeuden. Tämä ei ole sukkula Venukseen, saati sitten itse Venus, vaan tähdeksi väitetty taivaankappale, joka on zeniitissä päämme yläpuolella. Mars-planeetan kuut, Phopos ja Deimos ovat vain halpa jäljennös pelosta ja kauhusta. Niistä viheliäisistä olotiloista, jotka sulavat rikkihapon ja lakkabensiinin sekä orgaanista ainetta olevien humanoidien yskösten ja muiden kuona-aineiden kryptisten yhdisteiden kombon toimesta kuin jääpuikko hehkuvaan laavaan. Värttinäluustasi veistetty kantele kertoo valheellisen totuuden, että sairas terveytesi on vain näennäinen käsite. Jos sinulla on klamydia, ota pohjat lasistani ja vedä siihen kuivat! Olethan kaiketi James Bond, jos alan laskettelemaan emävaleita. Lumikinokset ovat vain yksi salaliittojen lähde, metsässä makaava kuollut mies on vain dysforioidesi ja outojen pelkojesi lihallistuma. Kyyneleeni ovat akkuhappoa, koska appelsiinit eivät tahdo, että niitä viskellään pitkin seiniä, eikä kerrostalon katto ole trampoliini. Vatsakalvosi alla asuu tekoälyäkin kirkkaampi epäjumala, joka haluaa platonisen rakkauden sijasta kasapäin hellyyttä ja erotiikkaa. Sammun baaritiskille ennen kuin ehdin edes humaltua. Harrastan seksiä 24/7 varjoni kanssa, en ajele vanteilla vaan nautin narkoottisesta euforiasta, jossa aivosi ja kallosi imevät Toyota Corollan vanteita kuin imukuppi. Nielaisit Wunderbaumin, jotta viinan ja oksennuksen katku peittyisi vihreän villiomenan synteettisen tuoksun alle. Kuningasidea kerrassaan. Totuus palaa, siinä missä autokin, johon teit kilikalit vuonna miekka ja viikate. Kondomit ovat täynnä kokaiinia, vain siksi, koska Coca-Cola on mielestäsi pelkkää kuravettä. Kävelet kovanpehmeillä linjoilla, vaarallinen leikki puolilahojen polttopuiden kanssa on vain vision ja uhkakuvan yhdistelmä, heijastuen irokeesisi alla olevaan tunnistamattomaan käsitteeseen. Leikkaan skapellilla luutunutta totuutta, eivätkä yöperhoset ymmärrä kynttilästä karvan vertaa, kuten et sinäkään neitsyyden merkityksestä. En ota sinusta verinäytettä, koska olet vain alkeellinen sienieläin. Äyriäisten veri on sinistä, mikä saa meidät kyseenalaistaman aatelisveren merkityksen. Ollapa maailma yhtä vaaleanpunaista hyllyvää pesusientä. Voimme kenties aistia sen vaahtokarkin ja vesimelonin makuisena unelmana makunystyröissämme, kunnes nanosekunnin murto-osan kuluttua maistamme suussamme vain pahvin ja kuplamuovin. Injektioneulat tervehtivät valtimoa kuin tiirikka lukkoa, olemmehan maailmankaikkeuden tunnistamattomimmassa kolkassa, jossa ovien tarkoitus on avata avaimia. Kohta me olemme kusessa.

Katkarapujen tunnistamattomien geenivirheiden toimesta litium-akut valeltiin tärpätillä. Vein bootsitkin jalastasi, kalusin kaiken oleellisen ja epäoleellisen. Elämä on yksi infernaalisen laaja kotietsintä. Ei jumalauta! Jos poliisia ei näy, leikimme virkavaltaa koska ilman hampunlehteä näyttelevää puoliviatonta vaahteranlehteä olisin kaiketi vihannes. Siitä puheenollen, biologinen kelloni käski minua ostamaan kanille porkkanoita. Meillä ei ole kania, koskaan ollutkaan. Pidän aurinkolaseja päässäni yön ollessa pimeimmillään. Enkä vähiten siksi, että raivotautinen, laumastaan eksynyt REM-unen ja hallusinaatiot keskenään sekoittanut kaksipäinen pesukarhu levittää rabieksen lisäksi myös valtion salaisuutta, joka voidaan havaita xenoniakin kirkkaampana valona. Liskoviinan juominen on vain yksi säälittävä yritys vähentää päänsisäisen ydinsodan vaaratekijöitä, koska villakilpikirvat nakertavat rahapuuta ja kaktukset kuihtuvat alta aikayksikön. Voin pelastaa ne virtsaamalla multaan, tai vaihtoehtoisesti soittaa kasveilleni psykedeelistä musiikkia kiinnittäen niihin samalla LSD:lappuja. Ei tästä tripistä sitten tullutkaan mitään, koska joku helvetin vatipää laulaa Vapaussoturin valloituslaulua vasikkavainaan nuotilla pakastearkussani kello 01:01 yöllä, eivätkä siksi lihansyöjäkasvinikaan saa nukuttua. Yökönlehti veti näköjään överit, kun syötin sille amfetamiinilla kyllästettyjä riisihäröjä. Muuta se ei saakaan enää syödäkseen koko vuonna. Kasviparan kituessa myöhemmin rankkojen reflojen kourissa nauran olematonta partaani. Prostituutiosta emme tiedä mitään, koska päässämme on ghettosalkku ja musta jää on lautaspupilliemme ja verestävien silmämuniemme aikaansaama optinen harha. Musta huulipuna on ihan amatöörihommaa verrattuna apteekkiryöstöjä tekevien enkeleiden lauluun. Kirveen hamarapuoli, siinä missä stiletti ja keittiöveitsikin ovat kokoontuneet talvihorroksesta heränneen sydämeni sisään koteloituneeseen lintuhäkkiin, josta vapautamme varikset ja korpit tänään. Kyyhkysiä et näe, nehän ovat illuusiota siinä missä valkokärpässienen myrkyn voimalla rakennettu kasvottoman kuoleman kätyrin esi-isä, jonka ajama agenda on verhottu pinkkiin spray-maaliin ja glitteriin. Kaiken summa on ihokarvansa ajanut zombieläin, joka veljeilee tulehentuijoittajien kanssa, autuaan tietämättömänä vesikirppujen ja väiveiden polyamorisesta suhteesta sekä violettiin virvatuleen ja intiaanien savumerkkeihin pohjautuvasta salakoodista.

Liljakukot parittelevat viheliäisen rakkauden ryytimaassa,
vieraslajien valtaama kitkeränsuloinen vihreyden valtakunta,
täällä kukoistavan flooran on turha hengittää tyhjään
faunan ohella, salametsästys ja ryöstökalastus ovat ainoastaan
etäiseltä dystopialta kalskahtavia substantiiveja,
luonnon kiertokulku kaikkineen on niin yksineuvoisilla
kuin kaksineuvoisillekin ekosysteemin osasille
yhtä kevyttä kenttäkiisseliä kuin leivän syöminen meille
ihmislajin edustajiksi identifioituville olennoille,
ja mimikrystä tusin kuulleet kukkakärpäset vihollisten edessä
saavat hämmästellä jälleen kerran henkiinjäämisen ihmeellisyyttä,
kiitos tuon mystisen mekanismin, joka verhosi viattoman
pikku ötökän myrkyllisen ampiaisen keltamustaan
väritykseen, kuin vangin raitapukuun konsanaan.

LAINIT LANGENNEILLE

Et elämält saa sokerii, vaan suolaa suoraan haavaan/
pelaat hengelläsi pokerii, tuhlaat kemialliseen kaaavaan/
kelaan Batmanii tai Jokerii, arkkivihollisen saa vaan/
tosi helpost, samaa kokevii niin paljon hukkuu laavaan/
ei oo jännää enää kännää, ku maistuu kovat aineet/
uhkakuvat kasvaa, lisääntyy kuin kanit kovin naineet/
voin tehä omalaatust runoutta, päihittää Jarkko Laineet/
vinkkivitonen; hei frendi, tää on keino purkaa sun paineet

Vien teiltä vallan niinku peukku pirilt katukaupas/
vaan ilman lujaa tahtoo ois osa salee haudas/
jengii kaatuu niinku viljaa, osa oman käden kautta/
niin moni antaa tuomion, oot pelkkä kurja raukka/
mut ei se oo kiveen hakattuu, jos pysähdyt sä auttaan/
ei vaadi paljoo, hyvyys sata-nolla voittaa kaunan/
jota et saa kantaa, viskaa niskaan, naulaa kiinni lautaan/
niin ku Jeesus ristil, välil elämä on yhtä Ylilautaa

kertsi:
Nää on lainit langenneille, sielunveljille, sielunsiskoille.
Nostan maljan heille, jotka vielä eilen joutu lusiin liskoille
täs elämän vankilas, jossa moni syytönkin joutuu poseen,
vaan me voitetaan 100-0, ja takaan, ei kukaan delaa overdoseen.
Nää on lainit langenneille, hei kovan elämänkoulun kasvatit.
Ja myös kaikille heille, jotka saivat maistaa liikaa asfalttii.
Viel eilen henkistä itsemurhaa, mut tänään tuskaan saat lievitystä,
pöllin rikkailta kaiken ku Robin Hood, saa köyhät turvaa ja ymmärrystä.

Jos kuulet sanan ”nisti”, niinku stiletti se viiltää/
korvaas niin maan helvetisti, kyynel silmäs salaa kiiltää/
vaik näil kaduil ei kuule vetistellä, tunteet jäädyttää ku pitää/
makaat maassa verta valuen, jos vasikoit tai yhtään mitään/
mä en pelottele ketään, eikä tää oo kauhufilmii/
ei painajaist, vaan tosielämää, niiden joit ei kukaan katso silmiin/
älä ketään koskaan tuomitse, ja muista, ei kaikki oo niin iisii/
voi huonoon jamaan joutuu kuka vaan, siis kuuntele tää biisi

kertsi:
Nää on lainit langenneille, sielunveljille, sielunsiskoille.
Nostan maljan heille, jotka vielä eilen joutu lusiin liskoille
täs elämän vankilas, jossa moni syytönkin joutuu poseen,
vaan me voitetaan 100-0, ja takaan, ei kukaan delaa overdoseen.
Nää on lainit langenneille, hei kovan elämänkoulun kasvatit.
Ja myös kaikille heille, jotka saivat maistaa liikaa asfalttii.
Viel eilen henkistä itsemurhaa, mut tänään tuskaan saat lievitystä,
pöllin rikkailta kaiken ku Robin Hood, saa köyhät turvaa ja ymmärrystä.

Lainit langenneille, aa-aa, just heille.
Lainit langenneille, aa-aa, meille ja teille.

Gammayökkönen kiertää kehää,
valo tunnelin päässä on Meksikon pikajuna.

Gangstereita molemmat, minä ja hän,
sinusta en tiedä.

Jos varjot eivät pelkää itseään kylliksi,
sekoitan korttipakan tanssimalla rautatieasemalla
ilman rihmankiertämää.

Ja katso, kaikki kadutkin ovat tänään alasti.

Tartu hetkeen, tai ole tarttumatta. Katso peilikuvaasi likaisesta ikkunasta ja kuvittele mitä ikinä tahdot riemunkirjavissa haaveissasi fataalin mustan aukon keskellä. Pesemätön ikkunalasi on peittynyt pölyyn, mikä on jokseenkin positiivinen asia. Ihan vain yksinkertaisesti siksi, että sormenpääsi voivat halutessasi taikoa kirjaimia, sanoja sekä tekstejä pölyisen lasin pintaan. Graffitit autioituneen talon tiiliseinässä kertovat vaiettua tarinaansa, siinä missä pirstaleiksi rikottu takaikkunakin. Korvani vastaanottavat hiljaisuuden läpi kaikuvia ääniä, infraäänet ja ultraäänet jäävät ihmiskorvalle täydelliseksi mysteeriksi. Mietin, miten kuuloluut jalustimista vasaroiden ja simpukoiden kautta alasimiin täyttävät tehtävänsä kokonaisuudessa nimeltä ihmiskeho.

Täällä ei ole ristin sielua. Paitsi minä, ylimmäinen kadotettujen sielujen juomanlaskija. Kaikkien janoisten sankari, jonka kutsumuksena on tarjota laidan yli lentäneille, turhaan yhteiskunnan hylkiöiksi väitetyille ihmisparoille raikasta ja virvoittavaa elämän vettä. Sääli heitä, jotka ovat joutuneet vuosikausia kaatamaan kurkustaan alas vain karvastakin karvaampaa väkiviinaetikkaa. Se katastrofaalinen vahinko kaipaa kipeästi korjausta, ja korjaus tapahtuu nyt. Olen muutos. Jos minulla olisi valtaa ja mahdollisuuksia luoda uusi maailmankaikkeus, janoisille riittäisi juotavaa iankaikkisesti. Eikä liioin nälkääkään tarvitsisi kenenkään kärsiä, koska ravinto olisi tässä uudessa maailmassa ehtymätön luonnonvara. Hengenruoasta puhumattakaan!

Mutta nyt emme enää uhraa tätä hetkeä hengen hedelmien tai maallisenkaan muonan jakamiseen heitä tarvitseville, vaan annamme itsekkyyden synnin rikkaruohojen rehottaa elon yrttitarhassa hetken ennen sen joutumista niittokoneen terän alle. Ei toki veikkoseni, nyt nostaakaamme maljan muiden pakonomaisen miellyttämisen viheliäisestä vankityrmästä vapautumisen kunniaksi! Koska olen tässä, osanen tätä maailmaksi kutsuttua palapeliä. En ehkä sovi muottiin, mutta who cares? Nyt karistamme vihan ja vainon rippeet kannoiltamme, ja nautimme jokaisesta autuaasta tunnista, minuutista ja sekunnista. Carpe diem.

Elä hetkes ihminen, hei älä kelaa edellist
älä luulekaan et sielus kadotukseen menetit
ja yhtä vähän mahiksii ku lumipallol helvetis
vaik eilen verissä päin demoneita turpaan vetelit
mut älä itke, vierelläsi aina ovat enkelit
sä selviit elävänä niinku eräät selvis Jemenist

Mies kestää, vaikka olo olis hetken invalidi
liekö vertaus validi, et elämä on syanidi
ei sen miehen vikat sanat ole veni vidi
sillä sanan ”vici” jälkeen sielu syttyy ku stidi
mä juotan Lasolii mun kaktukselle
en mieti mitä Juudas teki Jeesukselle
joskus kyyneleitä niellä voi myös sirkuspelle
naura sinä vaan, mut älä naura vapaudelle

Tää ei oo mikään lähikauppa, jossa asioidaan
heität ”kiitos hei”, sit lähetään ja hyvin voidaan
ei mitään lastenleikkii oo jos vasikoidaan
siinä kuoleman kirjaimet sun ihoos tatuoidaan
ku elämä sua kusettaa ja linssiin viilaa
luulet hyötyväsi siitä, joka kamaa diilaa
ennen jengi dokas viinaa, nyt ne vetää viivaa
mut se on äkkilähtö helvettiin, sua piru riivaa

Arkipäivää – pitää varastaa, ei fyrkkaa saa ees fattasta
elät aineiden varassa, luut poikki, maksa paskana
ei koskaan tiedä, väijyyks viikatemies vaatteis vasikan
piritöötit, piikki hihaan, se kait on tän päivän agenda
yks heitti kambäkit älyyn, toinen delas, kolmas vielä pajauttaa
muista, ei se kipu katoo, vaik hidas hermostosi lamauttaa
slurkit pistää nistit poseen, ei oo helppoo linnast vapauttaa
ei kandee rottailla, tai pesisstagal sua kalloon joku kajauttaa

Sossu, velat, diipit kelat, niskaan kaatuu shaibaa
mut älä vaivu depikseen, sul on vielä aikaa
jos pahuus kulkee kintereilläs, seuraa ku hai laivaa
vedä pelkoo dunkkuun, tiedät ettet oo viel vainaa
sähän tiedät, et oharit on enemmän ku perseest
sä tiiät miten katoo jengii, paljon hajonneita perheit
rikkinäisii sielui, lapsii laitoksissa, sairait aina ei saa terveiks
mut sä nouset täst paskast ku Fenix, ei kelata näit erheit

Kusen suihkussa, koska tämä on oikeudenkäynti.
Viemäri viemäri viemäri vei.
Jala vei.

Annat genitaalialueesi karvoitukselle giljotiiniteloituksen.
Karvat varisevat vehkeistäsi kylppärin lattialle kuin viimejouluisen joulukuusen neulaset.
Ai niin. Eihän meillä ollut joulukuusta viime jouluna.
Kuusen oksalla katkenneella oli pässin sarvi.
Lainaat vihamiehillesi suosiolla karvanpoistolaitetta ja levität HIV:iä ja irstauden ilosanomaa koko hela maailmalle!

Olen posliini. Norsu meni posliinikauppaan. KRITS KRÄTS!
Se oli sen lorun loppu.

Tässä metsässä ei kasva hiivasieniä.
Täällä voi seikkailla joka mies vapaasti. Jokamiehenoikeus!
Lopusta kaikki alkoikin. Olen karvainen pieni eläin, itse elukka!
Vai olinko? Elämän kiertokulku.

Hyssyttelijöiden joukkokuolema.
Tappio teidän, voitto meidän! Me jyrätään!
Öh, ketkä me? Minähän olen yksin. Jos ei lasketa kihomatoja vatsassani.
Eikä mulla mitään kihomatoja ole. Se oli valkoinen valhe.
Valkoinen kuin kaljaveikko sunnuntaiaamuna.

Jeesus ei ollut pelle. Mutta miks ne pellet sitten aina jeesustelee?
Sovinistisikojen porsaita ei lahdata, koska porsaita äidin oomme kaikki eikä se sika ees porsinut.

Hiiohei hiiohei hiiohei. Mun aivot lyö tyhjää. Tää on kivaa.