Mauri Muurahainen oli taas tehnyt pitkän 8 tunnin työpäivän keräten korsia kekoon. Tai itseasiassa hän oli tehnyt 10 tuntisen päivän, mutta hän tiesi että ylityökorvausta oli turha herra Ylimurkulta vaatia. Väsyneenä hän raahautui kotiin ja ensitöikseen otti jääkaapista Battery energiajuoman ja joi sen yhdellä kulauksella. Tämän jälkeen hän heitti vielä pari kofeiini pileriä naamaan ja tunsi kuinka olo taas piristyi. Juotuaan vielä pannun kahvia hän päätti lähteä lempipaikkaansa eli sienimäelle viettämään aikaa muiden keon nuorten murkkujen kanssa. Sinne päästyään hän tapasi hyvän ystävänsä Keijo Muurahaisen, joka oli jo hyvässä vauhdissa maistelemassa sieniä. Mauri päätti näin perjantai illan kunniaksi liittyä Keijon seuraan ja nappasi lähimmästä sienestä ison palan ja pisteli sen poskeensa. Hetken siinä hengailtuaan he päättivät yksissä tuumin lähteä grillaamaan oravanvarpaita, mikä oli heidän lempiherkkuaan. Aurinko lämmitti kivasti Maurin kasvoja hänen maatessaan grillin vieressä. Hän haistoi nenässään herkullisten oravanvarpaitten tuoksun ja hän lipoi huuliaan kuvitellen mielessään kuinka oravanvarpaat muuttuivat hänen suussaan epämääräiseksi mössöksi kynnenpalasten rutistessa hampaissa. Yhtäkkiä Mauri säpsähti kovaan kolahdukseen ja avatessaan silmänsä hän huomasi että Sauli Sikaniska, metsän pelätyin murkku oli saapunut lentävällä hernekeittopurkillaan ja laskeutumisen ilmeisesti hieman epäonnistuttuaan törmännyt suoraan Maurin grillin kylkeen. Grilli oli kaatunut maahan ja kaikki herkulliset oravanvarpaat oli lentäny viereiseen ojaan. Mauri harmistui suuresti tästä ja vilkaisi ympärilleen Keijoa etsien. Hänen mielessään pyöri ajatus Sauli Sikaniskan mukiloimisesta mutta hän tiesi että yksin se ei onnistuisi. Keijo oli kohtalaisen iso murkuksi ja hän oli käynyt Heikki Hämähäkin itsepuolustuskurssilla jo noin 4 kertaa, joista tosin kahdella kerralla hän oli nukahtanut kesken kaiken ja kahdella muulla hän oli keskittynyt vieressä treenanneen Mimmi Mehiläisen takamuksen katselemiseeen. Mutta Mauri uskoi että he kahdestaan pystyisivät Saulin nujertamaan. Mutta Keijoa ei näkynyt missään. Tällävälin Sauli oli kömpinyt kaatuneesta hernekeittopurkistaan ulos ja oli, tottakai, raivoissaan siitä että Mauri oli grillin laittanut suoraan Saulin kiitoradan keskelle. Huutaen muurahaisten kielisiä kirosanoja Sauli syöksyi kohti maassa istuvaa Mauria. Mauri tästä hätääntyi ja keskittyi täysillä kahteen aivosoluunsa saadakseen niistä kaiken hyödyn irti. Ja siinä hän onnistui! Maurin aivosolut, kaikki kaksi, liikkuivat niin vinhaa vauhtia että aika hidastui Maurin ympärillä melkein pysähdyksiin. Tämän huomatessaan Mauri aktivoi ajan hidastamaan vain Saulin henkilökohtaista aikaa jolloin muualla aika meni nirmaalisti mutta Sauli oli jähmettynyt puoleenväliin kierrekolmoispuolivolttipotkulukko- liikettään millä hän Maurin kimppuun oli tulossa. Hän liikkui vain jotain senttejä tunnissa. Maurio huokaisi helpotuksessa kun samalla Keijo saapui paikalle ihmetellen ilmassa leijuvaa Saulia. Mauri selitti tälle tilanteen ja kysyi samalla että missä Keijo oli luurannu. Keijo kertoi käyneensä pissalla. Siinä hetken mietittyään he päättivät yhdessätuumin käydä ostamassa lisää oravanvarpaita, jotka oli ikäväkyllä loppuneet joten he joutuivat tyytymään käärmeen kaulanpalasiin. Niitä he grillailivat loppuillan katsellen Sasulin hidasta lentoa kohti paikkaa jossa Mauri oli ollut. Mauri tiesi että aamuun mennessä Saulin aika palautuisi normaaliksi ja Sauli ei muistaisi mitään illan tapahtumista. Käärmeenkaulapaloja syötyään he joivat vielä kolme ja puoli pannua kahvia ja päättivät palata sienimäelle muiden murkkujen seuraan syömään lisää sieniä. Loppu.