Mä oon kulkenu montaa tietä,
käyny läpi
menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa
menettämistä ja saamista,
oppinu ja nöyrtyny.
Tiet on johtanu harhaan
joku kääntää kyltit vinoon,
ja itse on löydettävä pois.
Tiet on vieny mut kotiin, jalat on saanu levätä
Oon hapuillu, etsiny ja palannu.
Tie jota kuljen,
on toisinaan menny rotkon reunaa,
oon katsonu sinne, se on ollut pohjaton
joskus pelkään maan lähtevän jalkojen alta,
joskus tuntuu että maa lähtee jalkojen alta,
onneksi mut on aina vedetty turvaan,
sillä elämässä ei ole suoja kaiteita kuten Kilpilahdessa.
Välillä tie on ollut soinen
oon ollut jumissa,
onneksi joku on kaatanut puun jolle laittaa jalkansa.
Välillä oon kahlannu vedessä,
Välillä jalat ei oo ottanu pohjaa.
Tuuli on käynyt tiellä,
puhaltanu lämpimästi
tuonu suudelman huulille.
Puhaltanu kylmästi,
kertoen maailma on armoton.
Tähdet kertonu tarinoita,
ne tietää monta asiaa,
mut ne ei kerro.
Kevytkin taakka painaa,
kun se on oikeessa kohdassa.
Via dolo rosa.
Silti rakastan tätä kaikkee , se vaan kasvattaa<3