olenpas kurja, menetin jo toiset 75 minuuttia jonka olisin voinut käyttää ilomieliseen ja innokkaaseen opiskeluun jotta voisin kutsuttuna osallistua taiteellisiin rientoihin. kutsuja ei itse tosin kummallakaan kerralla päässyt paikalle, ja näin esityksen jo eilen, joten nyt istun datauskopissa ja pohdin paljonko menetän kun viikottaisesta saksantuputtamisesta jää vajaaksi yksi tunti, ja myös sitä, miten selitän tämän poissaolovihkoon uskottavasti sillä mun lääkärikäynnit ja henkilökohtaiset menot saa jonkun kohta luulemaan että olen jotenkin vammainen.
dodolinnut on sympaattisia, ryhdyn kloonaamaan niitä ja sitten farmaroin ja haukun niitä läskeiksi pönkittääkseni omaa egoani. ne on myös yllättävän isoja jos kakkoskerroksen lintuhautakammio nyt osoittaa minkään tasoista realismia.
panikoin tänään aamulla että mikä musta tullee isona koko äikäntunnin loppuosan ja sitten päätin että kasvatan parran ja ryhdyn yleispäteväksi professoriksi, se vaikuttaa kaikista loogisimmalta ratkaisulta tällä hetkellä.