IRC-Galleria

halla

halla

dreams in black and white

CannonballKeskiviikko 02.05.2007 17:20

Joskus pysymättömyydentunteestakin haluaa päästä eroon. Kaikkeen kyllästyy, fiksut sanovat. Minä en ole ikinä uskonut siihen.

Silti minut täyttää kumma nostalgia, jota en ole kokenut aikaisemmin. Pystyn päästämään kaikesta irti helpommin. Samalla rakennan seittejä taaksepäin.

Ilman koossapitäviä voimia olisi paljon helpompaa olla. Ihan kuin haluaisin eroon itsenäisyydestänikin.

En kuunnellut päivänavausta. Kuulin sivukorvalla lauseen "mitä lähemmäs pääset, sitä sokeammin lyön". Pysäytti. Tärisin muustakin kuin kuumeesta.

--

Pitkänä viikonloppuna perehdyin valokuva-albumeihin. Harmittaa, kun nykyään niitä ei synny. Mitään hienompaa ei ole kuin vakavasti tehty, sommiteltu valokuva-albumi. Sellaisia Mathilde harrasti Québecissä: maalasi väriin, kirjoitti runoja, piirteli, kertoi valokuvien taustoja. Joskus minäkin ehkä.

Näin valokuvissa oman itseni, mikä oli varsin pelottavaa. Menisin naaman kohdalta tällä hetkellä parikymppisenä naimisiin menneestä tädistäni. Nauroin hämmennyksestä ääneen, kun näin omat kasvoni hunnun sisällä. Sen jälkeen tuli puistatus.

Seuraavana vappuna teen jotain ihan muuta kuin katson valokuvia.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.