Oon mm. niin helevetin vihainen itselleni, monesta syystä. En mm. tiedä, lähtikö multa kortti. Jos lähti, en mm. aja enää ikinä.
Menneellä viikolla olen harrastanut kotimaanmatkailua ja käynyt Pieksämäellä, jossa tutustuin Mölkkyyn. Myös Tampere ja Helsinki olivat ihan jees, Tampereelta löysin ehkä maailman kauneimman keittiönhyllyn.
Inhoan ihmisiä, jotka pitävät samoista asioista kuin minä. Laadin aiheesta teorian: joskus voi käydä niin, että he tietävät niistä enemmän, ja sitten en voikaan päteä.
Haluaisin hirveästi ratsastamaan, pitäisi lukea ylppäreihin, ostaa maalaustarpeita ja vaatteita, tehdä kuvaamataidon työt ja lomaa on jäljellä enää viikko. Kummallista, mutta minulla on tulevana syksynä vielä vähemmän tuttuja kuin minulla oli vuosi sitten, vaikka sitä edeltäneen vuoden olin ollut vierailla mailla.
"Yksinäisyys tekee välillä hyvää", te sanotte, vaan joskus seinät kaatuvat päälle. Ehkä kaatuminen hidastuu, jos teen seinistä vihreämmät kuin ne ovat nyt. En tosin muista varmaksi, miten vihreät seinäni nykyään ovat, sillä en ole käynyt kotona pitkään aikaan. Välillä vain piipahtanut, viimeksi nukuin siellä juhannuksena.
Tarvitsen maalia. Jos hankin tapettia, tapetoin itseni sen alle, ja jään kummittelemaan vaaleanpunaiseen kaunishissiseen talooni, jonka ensimmäisessä kerroksessa asun. Jos asuisin ylimmäisessä kerroksessa, hissi olisi varmasti huippuruma, ja kokisin itseni liian konservatiiviseksi koristelemaan sitä.
sinä hyväksyt minut silti
vaikken ole puoliksikaan sellainen
josta kuvan piirsit päiväkirjan sivuille