jonka sisään piilouduin.
Joka oli turvani ja joka torjui kaiken.
Paitsi äärimmäisen pahuuden,
Sinut ja sinun polttavan tuoksusi
Kätesi, jotka repivät sieluni irti.
Erottivat mieleni kehostani.
Yhdistivät elämän ja kuoleman
pelkäksi hallusinaatioksi.
Katsot minua
Niin lempeästi,
että voisin melkein kuvitella kertovani kaiken;
Totuuden siitä mitä kaikkea ehti tapahtua,
ennen kuin sinä tuhosit koko lasisen seinän.
Öisin herään kun yrität hukuttaa minut omaan vereeni.
Sinä et luovuta
Ennen kuin olen humaltunut
myrkystä joka salpaa henkeni
Ruoskit minusta totuutta esiin
Etkä huomaa että olen jo poissa.☆