IRC-Galleria

Ko maa katoo alt ei o enää mitää tuntumaa ympäristöö saatika sit elämää. Maailma kaataa kylmää vettä niskaa. Aika parantaa haavat. Nii sanotaa. Joo nii ja sit sanotaa kans et aika kultaa muistot. Mu muiistot ei o kultasii ei ees hopeisii. Vanhempii asioi unohtuu, mut uusii tulee tilall. Aikaa kuluu ja elämä lyhenee. Sanomiset sanotaa ja se mit pitää tehä tehää. Lopuss mitää ei enää o jälell. Oot yksi. Sul o aikaa ajatell elämäs mieless uuestaa ja uuestaa. Kelaa läpi kaikk se mit ois pitän tehä ja sanoo sillo ko siihe vie ol mahollisuus. Ko o mahollisuus pitää toimii. Mist tietää et toimii oikei. Elämä voi oll tosi ristiriitast. Välil se mik o hyvä sull ei o nii edullist toisell. Välil pitää sattuu et tietää et elää. Siin o raja joka sanoo et millo sattuu liikaa. Nii paljo ettei enää jaksa. Yksi ei jaksa koskaa. Vaik satuttais ja pettäis kaikk ympäril ain o joku joka nostaa sut ylös. Ain joku tulee ja kysyy sult kysymykse joka satuttaa mut joho o pakko vastaa totuue mukasest. Jos valehtelee itelle valehtelee kaikkill muillki. Tuskast sä et pääse koskaa eroo. Kaikk su ympäril katoo lopult. Lopult joku pettää sut ja satuttaa sua enemmä ko koskaa. Kaikk kuolee aikanaa. Ny ei o se aika. Täytyy jaksaa. Se o rankkaa. Ne ketä ei koe josku kipuu elämäs ei voi tull neuvoo sua siin mite sä pärjäät se kanss. Kaikel o aikasa ja paikkasa. Jos sä myöhästyt ovi menee jo kii. Tilanne ohi. Voit unohtaa jo asia sill paluut takas ei o. Joo armoo voi anoo se o jo tuttu juttu. Mut se saaksä sit onki jo toine juttu. Voi joutuu oottaa kaua. Mut pitkä odotukse jälkee piä kii siit mit ikin saatki. Älä päästä irti. Tän tilaisuue saat vaa kerra elämäs.

ensi sä luulet et sä voit luottaa johoku. todellisuus ei kuitekaa oo se. mite sä voit sanoo et sä tunnet jonku ko kok aja ihmine jonk tunnet osottautuuki aiva joksku muuks. luottamus o ansaittava. sun o iha turha hokee kok aja et suhu voi luottaa ja ett sul voi ain tull sanoo jos mielt painaa joki. sit uskoo tekeväsä parhaasa nii kaua ko kaikk näyttää hyvält. mut jonaa päivän sit herää ja huomaa kui oot ollu pinnallin ja kapee näköne. jos suhu ei luota su o iha turha olettaa ett joku oikeest tulis ja jakas jotaa sun kaa. jos omas elämäs ei o sisältöö ei o oikee viiä pois toisten. sit kuulee paljo juttuu mit maailmal tapahtuu. mit jos ei tapahtuskaa mitää. jaa no sit vois arvostaa enempi kaikkee mit ympäril o. täs hetkes ehk ei niikää. ehk sit josku ko siihe ei enää oikee o aikaa. mä toivo et mul o paljo aikaa. se o jotaa mist mä en päätä. taivas o täynn tähtii. maa o täyn ihmisii. o lohduttavaa sanoo ett kaikk o yksilöi. jokane o omalaine. se voi auttaa hyväksyy ittesä. tai sit ei. jos hyväksyy ittesä sellasen ko on o jo pitkäl. valo liitetää yleesä johki hyvää. osa ei ikin nää valoo. sit kuulee et siit puhutaa mut ei sit oikee tiiä mist o kyse. toi o tuttu fiilis tosin eri yhteydest mutt ei se tee sua yhtää huonommaks ko muut. pitää oll ylpee itestää. se ei vältis o ain helppoo. se voi oll hyvä tavote. toivottavast saavuttasin se josku.

ei se o nää ihmiset ko veti mut pinna all. se oli mä. itteni hukutin, en kerinny nousee pintaa. ensi sain haavan. se kerkes parantuu, mut sen iho ei oll viel kerinn vahvistuu. siit o liia vähä aikaa. helppo ol siit sit alottaa repii. pieniks paloiks. nii pieniks ette saa koskaa niit oikee kasaa. koskaa e saa niit oikee järjestyy. ain joku jää puuttuu tai menee vääri. sitä en kestä jos tuut viel ja viet osan pois.sit en saa itteeni koskaa valmiiks. haluisin saaha korjattuu itteni. mut se o liika vaikeet. paloi o liikaa ja ne o liika pienii. just ko enite toist tarvis se ei ookkaa siin. ja jos se on ni se tulee ja silppuu sut. voisit oll mu uus aurinko. sä etit mua. mä tiiän sä etit. et lopeta enneko oot löytäny mut. en tiiä mitä haluut tehä mulle. kostaa kaiken, satuttaa mua vai kattoo mite mul menee. sen voin sanoo ett jos voisit nopee ettii mut ni jos voisin olla sit pelkäämätt. tai sit voisit heti sanoo mit meinaat ni voin varautuu tulevaan. sä päästit mut pois. olinko väärä ihmine. enks mä kelvannu. oliks mus jotaa vikaa. mikä yleensäki ol su ongela. sä aiheutit mulle ongelman. se ei koskaa jätä mua. se o poltettu muhu kii. haluisin koittaa saaha sen pois. peittää sen. mut se o mulle liia suuri. mite mä peitä kaike itestäi. se o vosa mua ain. sen kaa pitää elää. mult se ei onnistu. joten sano mitä mä teen. jott mä kestäsin. jaksasin jatkaa matkaa. ei et sä voi.

kerranki ko mä oikeesti jaksan yrittää sit tullaa ja romutetaan kaikki. otetaan kaikki pois ja kaikest pitää luopuu. mikää ei o niiko enne. koitin jotaa rakentaa. vähä niiko hiekkalinnaa. sade vei sen mennessää. se ei tuo sitä takasi. jos löydän hiekkaa emmä siit samallaist linnaa saa enää kasattuu. mä sain rakennettuu itteni. se vei kauan. en ollu viel valmis. ja sit huomasin olevani taas lähellä lähtö pistettä. monet on kokenu enemmän ko mä. mä en o kokenu kovaa ja rankkaa. mä oon liia pehmee tähä maailmaa. mä en tu pärjää. eikö siis ois parempi olla ilman. ois kirkkaampaa. ei tyhjempää. ei rankempaa. siihen tottuu. jos kaikkeen tottuu miks mä en tee nii. mä en kuulu tänne. se tuli selväks. kiitos muistutuksest. kyl mä sen jo tiesin uskoin vaa sulautuvani joukkoo. nii ei käynykkää. pilasin kaiken. vein mahdollisuuden. enää ei o mitää jäljel. ei yhtää mahollisuut. ei yhtää toivoo. ei mitää. en löydä mun tietä. mä oon eksyny. ketää ei voi ohjaa mua sinne ko ei ketää tiiä milt must tuntuu. ei sil tiiol o mitää välii. ei mitää merkityst. mitä loistoo jollaa mull. ei mitää. ei tarviikkaa. koha sul o kaikki hyvi se riittää mulle. mul ei tarvi. en tääl tuu kuitekaa kauaa vietettää aikaa.

on ihmine joka uskoo suhu. o ihmine joka luottaa suhu. o ihmine joka haluu auttaa sua toteuttaa sun unelmat. on ihmine joka tukee sua. o ihmine joka o läsnä ko sit tarvitaa. on ihmine joka laannuttaa myrskyn kosk sua pelottaa. o ihmine joka saa auringo paistaa ko se näytttää sen hymyn. o ihmine joka o mulle tärkee. o ihmine jota kukaa ei voi korvaa. o ihmine joka tuntee ittesä täst. tiedät se oot sä. kiitos siit et oot tääl. kiitos kaikest mitä oot mulle jakanu. kiitos siit mitä tuut viel jakaa. sä tiedät sä oot mulle tärkee ja kiitos siit. kiitos. en unohda sua. älä säkään mua. ko sä näät mut halaa kosk mä tarviin sitä. tarviin sen jott jaksaisin jatkaa matkaa. matka on pitkä mut kyl seki loppuu. se loppuu sit ko on sen aika. toivottavasti se ei o pian. mull o viel paljo edess. paljo kestettävää. auta mua kestää se. se on rankkaa mä tiedän. mut jos me tehää se yhes me selvitään siit. kukaan ei voi selvitä elämäst hengis. mut se kuuluu sääntöihi. sääntöi on vaa yks. sen oppii pelin aikana. sit ko on jo liian myöhä kääntyy takas. jos sä jatkat ni mäki jatkan. älä siis koita kääntyy takasi. vaan jatka matkaa kosk mä seuraan asua. älä kato taakses. älä epäröi. oo rohkee kosk mä en oo. oo vahva kosk sitä mä en oo. oo ilonen kosk siihen sä pystyt. hymyile kosk se me voidaa tehä yhessä.

jott sä pärjäät elämäs tulee sun itseluottamuksen olla kohallaa. ihmiset kävelee sun yli jos et osaa pitää puoliis ja pitää huolt itestäs. ketää ei tuu tekee sit sun puolest. jos sä oot vahva sä pärjäät. jos et, sä tuut olee pohjal. synkäs pimees kuilus. vahvat pärjää. ne o parempii. arvokkaampii. tärkeempii. vai onko. milt tuntuu ko sä oot tottun elää pohjal. se ko sä tiiät et sä et tu koskaa nousee. liika valta sumentaa mielen. sun pitäs edustaa monii, mut omat arvot ja tarpeet alkaa nostaa päätää. sillo sun pitää miettii mitä sä ite oot ja mitä sun pitää olla muille. jos sä löydät ittes erillaisena noist kahest tulee sun miettii. ketä sä oikee huijaat. miks. ett sä saat enemmä valtaa. vai kosk sä et oikeeest o ni hyvä ihmine ko sä annat ymmärtää. oikeest hyvät ihmiset o pohjal kosk muut painaa ne alas jott sais ite äänensä kuuluvii. jott muut sais tietää jotai niist. sen mit ne ei oikeest oo. se o rankkaa ko huomaa ett onn pitäny itteesä jonai mitä ei oikeest oo. se et herää todellisuutee. ja huomaa huijjaavansa itteensä. tunnistaa ittensä tekevänsä jotaa mitä ei ois iki maailmas ois voinu uskoo tekeväsä. se et sä lopult tajuut pitäväs veistä toise kurkul. se et sä heräät siihe vast ko on jo liia myöhäst. mist sä tunnistat ittes. mist sä tiiät et sä oot sä etkä joku muu mitä sä uskot et joku vois haluta sun olevan. miks ylipäätään ihmisen pitää olla joku. eiks oman itten olemine riitä. joo ja ei. sä oot oma ittes. sä oot kaunis. sä oot ainutlaatune. sä haluut olla joku joka sä et oo. sä oot pinnalline. sä oot tunteeton. sä teet ittestäa idiootin. sä oot yksin. ei se et oo sä vaan joku muu. jota ei oikeest oo. sun pitää uskoo ittees. se on tärkeint. siten muut huomaa sun kauneuden. omalaatusuuden tärkeyden. sen kui hianoo on olla ja toteuttaa itteensä just sellasen ko sä oot. site sä jätät ittestäs jäle muihin. sä vaikutat muihi. sut tunnistetaa siit. sä oot osa jotai suurempaa. sä oot se kenet sä näät ko aamul ekaa kertaa katot peilii. oot oma ittes. ja hyvä just sellasena ko oot. kaunis. arvokas. ainutlaatune.

sit luottaa toisii. uskoo niit. kuuntelee ja jakaa asioit. kaikki ei kestä loppuu asti. pilven reunakin loppuu joskus. todellisuus o kova paikka elää. kukat lakastuu siellä minne astun. ei aurinko paista. sade ei kastele vaan tulee tulva joka vie. kaiken. jättää yksin. mut se tulee takasin. tuo simenen ja lähtee. sit minne se menee ei voi tietää. sit mist se tulee ei o se sama paikka. mikään ei o sama. mikään ei o ihan sama. kaikes on jotai mist voi sanoo jotaa. olla jotai mieltä. sen ko tekee on maailmas taas yks lause enemmä mitä ketää ei o viel sanonu. sul on yks elämä. toisen elämää ei voi riistää omaksee. mut omastaa voi pitää huolta. nii tulee tehä. kosk muute taivas täyttyis tähdist. ku oli synkkää ja pimeet sä tulit ja valasit tien. valo oli kirkas. mut ei o enää. valos sammu jo aikaa sitten. en saa sitä takas. ketä voi auttaa. en minä. ei hän. ei kukaan. valoa ei saa takaisin. se tulee jos on tullakseen. sä päätit jättää valon ja tulla tänne. tänne pimeesee ja kylmää. kovaan ja karuun. tääl mä oon ja tänne jään. mee sä viel ko kerkeet. pois. kauas pois. ko viel pääset. kerkeet. tiedät tien. mä en. en muista enää. siit on kaua ko viimeks oisin muistanu mite eletää. kaua o aikaa kulunu. ja kaua tulee viel kulumaa. ei sitä voi pysäyttää. ei estää. kukaa ei siihe pysty. ei tarviikkaa. se o elämää.

oli tyttö jolla oli unelma. tän tytön unelma oli iso ja se vaati paljon. jotta se ois toteutunu ois siihen monen pitäny uskoo. sitä ei useet tehny. tyttö jäi yksin suurine haaveinee, toiveinee ja unelminee. kerran kun tyttö päätti unelmansa jakaa sai hän omakseen vain tyhjyyden ja kylmän, välimpitämättömän ystävän. tää ystävä ei tyttöön uskonu ei tähä luottanu. tyttö oli antanu kaiken. kaikki mitä hänell oli on nyt pois. aina. ikuisesti. ei se tuu takasin. tytön unelma. se oli suuri, mutt se murtui helposti. miten kukaan voi puhuu kellekkään enää totta ko ihmisii kohellaa vaa näi. mist sä voit tietää et ko sä puhut jollekki et se ei seuraavaks tuu ja revi sua sisält auki. jos sun pitää kok aja kattoo et sä pysyt ehjän ni miten sä voit oikeest enää keskittyy siihen mihin sä uskot. mite sä voit toteuttaa ittees ko sul ei o ketää tukeen sua su ympäril. unelmist pitää pitää kii. sun pitää vaalii niit. ne o kauniit. usko se. yksin sä et o vahva. mut miten sä löydät sen kenen kaa sä voit oll. toisen ihmisen voi helpost rikkoo. helpost voi satuttaa. helpost voi saada toisen tuntemaa ittensä unohetuks. hylätyks. yksinäiseks. ko kaikki vaa satuttaa. mitä järkee täs enää on. se et katotaa ketä kestää pisimpää. ei. se et katotaa ketä luovuttaa ekan.

se ko voi tuntee turvaa. et voi sulkee silmät ja avaa ne eikä mikää o muuttunu. se et on mist ottaa tukee. se et voi luottaa. se et kehtaa olla. se et voit olla ittes ilman rajoj. se et saat toteuttaa ja saat kasattuu iteluottamust. se on tärkeet. se on perus kallio. se o pohja. sen päälle tulee paljo. ton pohjan tulee kestää kaikki. sen pitää pysyy. ain. jos ei o iteluottamust sitä aattelee kaikkee. ei koskaa hyvää. epäilee itteens. epäilee muita. epäilee kaikkee. mä epäilen paljo. se ei tunnu hyvält. se tuntuu pettämiselt. nii ittesä ko muitte. jos mä putoon otatsä mut kii. jos mä kaadun autatsä mua nousee pystyy. ko elmä ottaa multa ootko valmis jakaa omastas. ko muhun sattuu autatsä mua kestää sen, jaaksä sen mun kanss vai ootaaks et se menee ohi? ko mä tarviin sua ootsä ain siin mua varte. jos en jaksa tuuksä mua vastaa. sanoks mun puolest sillo ko en ite siihe enää pysty. ei tarvi ymmärtää mut pitää uskoo, kuunnella ja hyväksyä. ko mä en enää nouse odotatsä mua. ko mä en enää jatka palaatko yksin alkuu. pysytsä mun mukana. nyt ko tarviin sua miks et o tääl? jos huutaisin oikeen kovaa kuulisitsä mua. ain tulee tehtyy kaikkee tyhmää. sitä ei saa tekemättömäks. muiden tuntemukset on tärkeitä. kaikil pitää olla kaikki hyvin. mulla ei. ei tarvii. tärkeint vaa auttaa ja kuunnella. ei koskaa voi ymmärtää. kukaa ei voi. sitä haluis mut ei pysty. jos pystyy sanoo ett ymmärtää jotaki älä päästä siit koskaa irti. jos joku sen oikeesti voi teh se on se joka auttaa ja tukee sua ain. kuulee sua ja sun avun huudon. on lähel mut ei kii. luottaa suhun ja sä siihe. se on arvokast. siit ei koskaa pidä luopuu. sen kans pitää jakaa paljon. nii hyvää ko pahaa. se rakentaa sillan. sillan joka ei huoju. ei sorru. ko on vaikeeta voi sitä siltaa kävellä toisee päähän ja tuntea sen kuinka sä oikeesti oot tärkee. se hetki ko sä tän tunnet ei sult tuu koskaa unohtumaa.

kynttilän valo on pehmeä ja lämmittää. saman tekee jotku ihmiset. ne kerää ihmisii ympärille ja antaa ihmisille kaiken eikä vaadi itelleen mitää. tällasii ihmisii on helppo lähestyy ja niil o helppo puhuu. ne pysyy omass suojassaa, tulee ja palaa takas piiloonsa. ja pitää päivän päätteeks kaiken jälleen sisällää. toiset ei pysty tähän. kyse on luottamuksest ja kunnioituksest. ystävyydest ja uskollisuudest. suru, kipu, tuska ja ikävä. ne voi viedä sutt mennessää ilman et huomaatkaa. sielt ei o pois pääsyy. just ko sä aattelet ett nytt kaikk o hyvi ni ei sit kuitekaa oo. mikää ei koskaa o hyvi. kaikki ei tu koskaa järjestyy. se tunne ko tietää ettei pääse pois ei o kiva. se pahenee ko sen huomaa useemmin. aamulla herätessää huomaa ensimmäiseks ajatelleen sitä. illal nukahtaa ahdistuneena ja surullisena, tietoisena siitä ett elämä ei täst tuu helpottuu. puhumine saattaa auttaa. mut jos puhuu ja kertoo ihmisille ain vaa kui huonost sull menee kui paska päivä sull onn kui sä inhoot sun elämää ja miten sä et jaksais jatkaa mitä se toine aattelee. miten se ite jaksaa. ei se varmaa kovi kivalt tunnu vaa kuunnel toise valitust. jos jakaa ja levittää suruu. siirtuu tunne toisell. vaik pienki tunne ni kuitski kannettavaks se tulee. jos kannettavaa kertyy liikaa joutuuks sun ystävät kanss tähän pois pääsemättömää pimeyden kuplaa. ko tuntuu ett on jään tänn yksi pimeesee ja kylmää. se ko luulee ettei kukaa ymmärrä. se ett epäilee itteenss ja muitt. se painaa harteitt. se tuupertaa maaha. liika viha peittää ihmise alleen. se muuttaa. hiljaa. salass. yhten päivänn sä tuut huomaa ett paras ystäväss on täss kuplass. sä koitat auttaa sitä. se ei tuu onnistuu. sä petyt ittees. ja illal huomaat ite olevas täs kuplas. kuplas jost sä et pääse pois. nii pimees et sä et enää nää muit. nii kylmäs ett mitään muuta ko kylmii ankeit tunteit sä et voi enää tuntee. nii hiljases et huutoki kuulostaa siipie havinalt. ja lopult viell nii yksinäisess ett sä et sun parast ystävääs tuu koskaa löytää. ketää sä et nää. ketää se et kuule.ketää sä et tunne. ketää ei sua löydä. ketää ei sua lopult muista. ketää susta ei enää välitä. kaikki hävii. aika kuluu. se aika jona viel huomasit asioit. se aika jona sä viel pystyit itkee ilosta. se aika jolloi sä pystyit sanoo et sä rakastat. kaikki tää menee pois. ei tuu takas. ketään ei sitä tuu löytää. ketää sua ei pelasta. ketää ei sua hae pois. sinne minne sä jouduit. sinne missä sä olet ei kukaa tuu löytää. sitä ei oo.