Aitoa pillukissanukke-meininkiä oli siis taas Hannalla perjantaina neljän viikon tauon jälkeen. Suuri kiitos kuuluu ystävälleni Annalle, joka ihan väkipakolla kaatoi niitä surullisen kuuluisia fisuja litratolkulla kurkustani alas....
Kolme promillea saavutettuani alkoi kummasti taas sattumaan ja tapahtumaan ihmeellisiä asioita!!! Hanna muuttui maaniseksi megakummajaiseksi, joka ei muistuta yhtään isäntäruumiinsa normaaliasukasta. Niinpä sitten kellon lyödessä neljä, Onnelasta poistui ehkä kuumin pakkaus ikinä. Ja ulkonahan oli karmea pakkanen... ja taksitolpalle matkaa ainakin tuhatmiljoonaa kilometriä (sivuaskeleet mukaan laskien)
Viisas neiti kun olen, harittavat silmämunani bongasivat risteykseen pysähtyneen autoilevan nuorukaisen. Psyko-Hanna hyppäsi pelästyneen pojan autoon ja sanoi että Sääksjärvelle kiitos. Vapisevin sanankääntein poika kertoi olevansa menossa aivan toiseen suuntaan ja hyvin väsynyt. Väsyneeksi kerroin myös oman olotilani, joten nukkumaan pitää päästä mahdollisimman nopeasti, joten ei muuta kuin kaasujalkaa raskaammaksi ja suuta pienemmälle, Sääksjärvelle kiitos!
Poika arvioi tilannetta Hämeenkadun verran ja siinä vaiheessa minä olin tehnyt oloni penkissä mukavaksi ja poika kääntyi kiltisti kohti moottoritietä. Itse olisin kenties tuupannut moisen harakan auton ovesta lumipenkkaan, mutta onneksi hän ei toiminut niin. Kotipihassa kaivelin taskujani, mutta kas kummaa käteinen oli ihan finaalissa. Laukusta löytyi fisunhajuinen vitosen seteli ja taskusta kourallinen kymmensenttisiä. Lojaalia eikö totta! Joten jos sinä, mikä ikinä nimesi sitten olikaan, näet tämän, taidan olla parikymppiä auki sinne päin!!!!