kyöpel|i = 1.kummitus, aave, mörkö, pahahenki. | Pöyristyttävä tarina kirkkomaan k:eistä. Ja koska opetuslapset näkivät hänen merellä käyvän, pelästyivät he ja sanoivat: K. se on UTV. Vankosarviset k:it ja korkeuden sotajoukko suuri! KIVI. Olet juonut, Lastikka, ja näet k:eitä TALVIO. - Halv. rumasta, epämiellyttävästä henkilöstä, kumman näköisestä olennosta. | Vaikka taitaa olla tarjolla sulhasia, oikein ontuvia k:eitä JOTUNI. Sinäkin olet samoja k:eitä ... saita, ahnuri, orjiesi luunpurija ja alustalaistesi nylkyri! HAARLA. -- sellainen valkoparta k. [= joulupukki] SILL. - Yhd. yök. 2. joskus erisn:n tapaan: paikka, johon noidat kansanuskon mukaan esim. pääsiäisyönä kokoontuivat; paikka, johon naimattomien uskottiin kuoltuaan joutuvan; eri sanonnoissa naimattomiin naisiin liittyen. | Noidat kävivät k:issä paholaisen kanssa seurustelemassa. - Kaisa on jo niin vanha, että K:in porttia kolkuttaa 'on jäämäisillään vanhaksipiiaksi'. [Tytär oli] jo hyvinkin k:in vuoren viimeisimmillä astuimilla KARHUM. | Terve, K:in lasivuori! Tässä on eräs, joka luiskahtamatta kiipeää laellesi ja näyttää pitkää nenää koko miesmaailmalle HILJA VALTONEN.
Oliko vähä tylsää?