Tiedän, et tein pahan
virheen
ja siitä nyt kärsin.
Loukkasin sua, sen
myönnän.
Tyhmä oli oma päätökseni,
jota nyt kadun.
Oisinpa tajunnu kaiken
tehdä eri tavalla.
Ei oltais nyt tässä
tilanteessa.
Näin kuinka paljon sä
kärsit,
mut olin varma et siit
selviit.
Mut sitte tajusin mitä
olin päästäny käsistäni.
Aloin katumaan, mut
torjuit.
Nyt saan ite kärsii, kai
tää on sitten oikein
mulle.
Aina, kun sut nään sua
vaan halata haluisin.
Sun sydämen eka särjin,
mut sit särkys omakin.
Sydämeni on täysin
sirpaleina,
niihin itteni satutan.
Vaikka sitä ei muista nää,
voin sanoo et tää sattuu
muhun liikaa
<3