IRC-Galleria

Virtaa viini suonissani,
kauniin punaisena,
täytän lasini uudelleen,
humalluttaa.

Pyörii viini suussani,
kitkerän makuisena,
otan lasistani uudelleen,
humalluttaa.

Nauru raikaa asunnossani,
viinistä iloisena,
avaamme uuden pullollisen,
humalluttaa.

Aika kulkee eteenpäin,
viinin vauhdittamana
hukkaamme muutaman tunnin,
humalluttaa.

Humaltuneena nukahdan,
viinin väsyttämänä,
nukun sikeää unta,
humalluttaa.

Aamulla aikaisin krapulassa,
viinin aiheuttamassa,
kissankusi maistuu suussa,
oksennuttaa.

Piti katsoa lehdestä
tv-ohjelmia,
etsin ja etsin,
ei ollut tätä päivää lainakaan.
Onko kaikki ollutkin unta,
pitkä päivä töissä,
siivoaminen,
pyykin pesu,
ruuanlaitto ja tiskaaminen?
Ehkä unestani,
huomiseen heräänkin.

Tuolla jossain,
on paperiaurinko,
lämpimänä ja loistavana,
se kulkijaa lämmittää.

Tuolla jossain,
ovat paperipilvet,
sinisinä ja valkoisina,
ne kulkijaa seuraavat.

Tuolla jossain,
on paperimaa,
värikkäänä ja iloisena,
se kulkijaa kutsuu.

Tuolla jossain,
ovat paperi-ihmiset,
ystävällisinä ja vieraanvaraisina,
he kulkijaa kestitsevät.

Tuolla jossain,
ei ole paperituulta,
kylmänä ja vihaisena,
se kulkijan poistaa.

Se raapi,
terävillä kynsillään,
pirulainen purikin.
Käteni naarmuisina
yritin ottaa kiinni.
Se murisi,
matalaa murinaa,
pirulainen karjaisi.
Luopuneena yrityksestä
jätin pirulaisen rauhaan.

Kirjoitin runon,
tyhjästä elämästä,
tarkoittamatta mitään,
sanoja toisen jälkeen
valkoiselle paperille,
kirjoitin runon.

Jos aurinko pelastaisi
tämänkin päivän,
lämmittäisi paleltunutta.

Jos sade pyyhkisi
kyyneleeni poskiltani,
auttaisi surullista.

Jos tuuli kantaisi
tuskani muualle,
ehkä elämäkin helpottaisi.

Jos sinä olisit tarpeeksi vahva,
nostaisit häpeän harteiltani,
voisin jälleen kulkea eteenpäin
pää pystyssä.

Puin ylleni,
ohuet, paperiset siivet,
opettelin lentämään.
Lensin ylös,
ohi vaaleanpunaisten pilvien,
ohi linnojen.
Vain yksi sadepisara
siipeni haurastutti,
putoan,
läpi elämäni putoan,
kunnes vain katoan,
kuin tätä päivääkään ei enää olisikaan.

En saanut sinua syliini,
en halata,
en hellyyttä osoittaa,
vain tyly hoitaja
sinut pois kantoi.
Sain kyllä muiston,
tuskan joka ei jätä,
surun joka ei katoa,
vain pieni eloton ruumis,
koko loppuelämääni
vaikuttaa.

Tämä on mun elämä,
mun oma tarina.
Mä esitän pääosaa,
olen tarinan tähti.
Ja vain tälle tarinalle toivon
onnellista loppua.

(1998- vuodelta)

Pieni linnunpoikanen
kurkisti ulos pesästä
ja katsoi taivasta...
Pieni linnunpoikanen
hyppäsi ulos pesästä,
levitti pienet siipensä
... ja lensi..
se selvisi!