IRC-Galleria

Seitsemän vuotta epäonnea,
peilin hajoitin,
pieninä pirstaleina,
itseni näen monesti.
Rikoin lasin,
sirpaleet tuovat onnea,
pieninä siruina,
kuvani heijastui monesti.
Musta kissa kulki tien yli edessäni,
oli pakko sylkäistä.
Suolapurkin vahingossa kumosin,
pitää siivota pöytä,
viskoin suolaa olkapään ylitse lattialle,
pitää siivota lattia.
En koskaan kulje rappusten alta,
en astu laattojen väleihin,
kerään neliapiloita onnea tuomaan.
En usko horoskooppeihin,
vaikka luenkin ne aina.
Uskon sattumaan,
mutta silti.....

Jos antaisit minulle siivet selkääni,
sellaiset kauniit, valkoiset,
ottaisin sinut mukaani,
lentäisimme maailman laidalle,
katsoisimme avaruuteen,
sen ikuisuutta, sen avaruutta,
loputonta päättymättömyyttä...

Me vietettiin laatupäivää,
tehtiin hyvää ruokaa,
syötiin jäätelöä
ja karkkiakin,
juotiin pullokaupalla limpsaa
ja kaakaotakin,
me katottiin piirrettyjä,
leikittiin muovikoirilla,
oltiin hiekkalaatikolla
ja käytiin kyläilemässä,
kohta on jo sinun aikasi mennä unten maille,
ja hymyssä suin nukahdat,
odottaen uutta laatupäivää,
olisipa sinun joka päivä yhtä onnellinen,
loppuelämäsi ajan.

Jos kutoisi kaulaliinan,
sellaisen pitkän
ja tosi paksusta langasta,
kietoisin sen kaulani ympäri
monta kertaa,
jos se olisi tosi lämmin,
voisin ylpeänä sanoa,
"tänään minulla ei ole kylmä".

Ei sen pienen enkelin
siivet jaksaneet kantaa,
monissa myrskyissä olivat revenneet,
värikin niissä oli aivan harmaa,
väsyneenä tipahti enkeli
vasten tummaa asfalttia.
Ei jaksanut nousta,
ei ollut voimia paeta,
autot lähenivät....

Pitäisi kai nousta tuolilta,
kiiruhtaa töihin,
tienaamaan rahaa,
jotta voi käyttää ne
maksamalla laskuja,
ostamalla ruokaa,
ehkä pojalle jotain,
en minä mitään tarvitse,
onhan minulla jo kaikkea,
silti en mitään omista.

Tänään teen sen mitä en eilen tehnyt,
en kuitenkaan jaksanut vaivautua,
huomenna teen sen mitä en tänään tehnyt,
ehkä en kuitenkaan jaksakaan,
ylihuomenna teen sen mitä en huomenna tee,
jos en kuitenkaan viitsi,
onhan minulla aikaa,
ehkä kaikki tekemättömät asiat
siiränkin ensi vuoteen.
En kuitenkaan ollut niin laiska,
tänään en tee mitään,
sillä tein kaiken tarvittavan jo eilen.

Pienenä enkelinä
tulit muuttamaan maailmani,
tätä tuskaa en millään voi poistaa,
en myöskään suruani,
en kaipaustani,
sinua aina rakastan
kun kyynelsilmin sinulle iltaisin
toivotan tähtiin
"hyvää yötä rakkaani"

Kaikilla on niin hauskaa,
iloisina rivissään,
ivallisesti nauravat
ja mun elämäni
on kuin komediaa.
Mutta ne ei tiedä,
naurultansa ja pilkaltansa
eivät ehtineet lukemaan
käsikirjoitusta....
...tähän tragediaan....

Pesin pyykkiä,
unohdan ne kuitenkin koneeseen
ja pesen samat vaatteet uudelleen.

Tiskasin tiskit,
täysin turhaa touhua,
lavuaari täyttyy koko ajan.

Keräsin lelut koriin,
ja hetkessä kuuluu kolinaa,
lelut ovat palanneet lattialle.

Imuroin lattiat,
kuitenkin jäi koirankarvoja,
hiekkaakin löytyy lisää kaikkialta.

Petasin sängyn,
kysyn "mitä peitot tekee olohuoneessa",
vastaa "nyt tehdäänkin maja".

Tein ruokaa,
"enkä syö tätä, pahaa",
kuuluu huuto pöydän äärestä.

Vein roskat,
vaihdoin uudet roskapussit,
nyt pitäisi taas viedä roskat.

Tein kaiken tänään,
teen kaiken huomennakin,
yli huomenna,
ensi viikolla,
joka päivä.