Nyt sitten tuli se aika et piti lähteä ihka oikeesti metsästämään hääpukua....
No tulihan niitä netissä jonkin verran katsottua mutta mutta... tyyli, väri ja kaikki muu hienous oli täyttä hepreaa tälläselle poikatytölle joka ei ikipäivänä olis voinu edes kuvitella astelevansa alttarille...häät kun ei ihan ollu mun juttu...siihen asti kunnes Kari kosi. No mitenpä sitä olisi voinut edes kieltäytyä kun toinen oikein vanhanaikaisesti kosi polvillaan tulipunainen ruusu kädessä... tosin jotain meidän omaa huumoriakin tilanteesta löytyi... paikka oli Purkatin halli (keskellä työkoneita, öljyä ja rasvaa).
Jotenkin niin söpöä että Kari oli vielä hakenut kosinta ohjeita ja vinkkejä netin keskustelupalstoilta....
Niin sitä sitten päädyttiin hääpuvun metsästysreissuun johon urhoollisesti ja osittain minua pakottaen osallistuivat toinen kaasoistani ja tätini...
Muutama paikka tuli kierrettyä ja tusinan verran pukuja sovitettua. Mutta sitten se vaan kolahti... jotain mikä on tyylilleni uskollista mutta kuitenkin jotain mitä kukaan ei ikinä olisi voinut uskoa minun pukevan päälleni!!!!
Nyt saalistuksen jälkeen olo on haikea, helpottunut, kauhean jännittynyt ja hirveä päänsärky jota yritän lääkitä tölkillisellä siideriä...
Vielä olis tusinan verran muuta puuhaa ennen H-hetkeä.....