Ku katot mun silmii, voit nähdä kuinka kärsin.
Ku huudat mulle, tein taas jotain väärin.
Ku koitan puhuu sulle, niin sä pysyt vaiti.
Etkä vastaa puhelimee, ku toivon et vastaisit.
Ja kaverit kertoo et mä jään tän kaiken alle, ku huudat mulle,
kaadat suolaa haavalle.
Mut oma vika, ku en ajattele ajoissa, vaik ite tiiän et ois parantamist tavoissa.
Ammuit nuolii, ku lauoit sanoi suustasi ja nyt mua kaduttaa se et mitä päästin suustani.
Jos jotain vois muuttaa, ni toivon että siihen jäät.
Ja ku sä halusit, lupasin olla hellä ja sillon ku olit yksin mä olin sun lähellä.
En jättäny sua yksin, mä pidin sua kädestä.
Tää kestää, sul on paikka mun sydämessäni.
Mä pyydän, anna mulle anteeksi
Mä tiiän et oot saanu kärsii musta tarpeeksi
Mä olen minä enkä osaa olla lempee, vaik kuinka kauan olen odottanu oikeet hetkee
Mä pyydän, pyydän sulta anteeksi
Enkä osaa pyytää ikin sulta tarpeeksi
Mä olen minä enkä pysty elää tälleen ku pyydän sulta anteeksi kerta toisen jälkeen
Tarvii kattoo tarkkaan ni tiiät mitä tunnen, jos kävelet mun kanssa voin kertoo mihin kuljen.
Mä kuljen katui jotka sattuu mua sisimpään ja ohittelen niitä jotka on onnellisii tääl.
Enkä haluu viedä keneltäkään tunteita, mut mun tunteet ootte mulle pelkkiä ruhjeita.
Mut se on totta, että rakkaus koituu kuolemaks, onks sana rakkaus ees tuttu tääl päin Suomea?
En ole äänessä, enkä ole hiljaa, mut kuolleita tunteita voi lukee ku avoint kirjaa.
Mä en tiiä, mut en pysty jatkaa tälleen, ku tiiän et mä tulen pettyy aina kerta toisen jälkeen.