IRC-Galleria

Ilmeisesti sain appiukolta hyväksynnän olemassaololleni, koska pyyteli uudestaankin käymään - jopa ilman hänen poikaansa saan kuulemma käydä vierailemassa. Huh huh, jännitys on ohi ja tilalla mukava olo! Eikä ahdista yhtään, vaikka olinkin jo päättänyt että vasta vuoden seurustelun jälkeen suostuisin tapaamaan toisen vanhemmat. Ensin Juhahaa sai suostuteltua puoleen vuoteen, sitten neljään kuukauteen ja öö, itse asiassa vasta kuuden päivän päästä meillä tulee kaksi kuukautta täyteen. Nyt ei kyllä pitänyt miun päätös, kuinka noloa... Mutta ei haittaa, kun ei ahdista. Enemmän pelotti ahdistuminen kuin appiukon näkeminen. Ahdistusta ei ole kuitenkaan tullut ja tuskin tulee, joten jess, hyvältä vaikuttaa yhä.

Mitä muuta? Vielä koulutehtävät tyrkyttävät itseään, mutta sainpahan tusut ja ruokalistan tehtyä harkkaohjaajalle ensi viikonlopun leiriä varten. Nyt pitäisi selittää englanniksi sanat kehitysvammainen ja integraatioajattelu, joten jihaa... haa... haa... jii...