alko tuntuu, että hautaa täs samalla kaivaa
aina ankara itseäni kohtaan
vaikee heikkouksia itsessäni kohtaa
ajoin itseni nurkkaan omilla vaatimuksillani
makasin päiviä vaan lattialla tuskissani
ajoin hautausmaan ohi, mitä jos maatuisin tuolla
tottunu olee vahvin aina kaikist
mut nyt unelmat oli muuttunu painajaisiks
pelkäsin huomista, en halunnut herää
oli hetki, kun en mistään mitään tajunnu enää
ilman apuu en ois enää täällä ollenkaan
Oon maannu lattialla miettinyt miten täällä selvitään
oon huutanut keuhkot pihalle, on tuntunut ettei pysty hengittää
mut oon täällä vielä