Lueskella vällyn alla
kun sade rummuttelee ikkunaan
irrallaan maailmalla
joka kadun kulmaa pitää kotinaan
Mutten mitään, en ketään
alla ikivanhan auringon
en mitään, en ketään
enemmän kuin sua
Aikaa joka hiipii
sua kuljettaa pois jalanjälkineen
tartun hetkiin muistoihini kii
kuin tuuli repaleiseen purjeeseen