ystävyys on ikuista
En voinut tietää, että näin nopeaan päättyisi tää,
En voinut ymmärtää toista, joka haukkuu väärää,
En silloin ymmärtänyt, vaikka merkit annettiin,
Valehtelin väärään paikkaan, nyt se selvitettiin,
Leimattiin syntipukiksi minut, olin vihollinen,
En ihminen ollenkaan, vain vieras virheellinen.
On ystävyys ikuista, vain kesken noiden ihmisten,
joiden mielet puhtaat, epäitsekkää
ei silti tiedä, ei voi ymmärtää,
miksi päivä päättyy varhain ehtimättä sanoa sanaakaan,
ja eikä aikaakaan,
kun minut unohdetaan.
Silti täällä vielä olen, kädet levällään,
sydän hellänä, anteeksi pyydellään,
ei, vaan, puolin toisin toista vain vältellään.
Ei ystävästä enää puhettakaan,
vain varjot vaeltavat päällä maan,
kysyen minkä vuoksi taistellaan.