Hilla Liila Ilonalleni
Näin käden
ja hymyn,
sekä niiden liitoskohdassa
eksyneen olennon.
Se on syvyys, joka kestää
Se on ymmärrys, jossa kylvemme
Kuulin lujan äänen,
monia sanoja.
Mutta niiden kätköistä
aistin turvattomuutta
Se on multa, jossa idämme
Se on päämäärä, jonne soudamme
Vein epäilyksen,
vein katkeruuden
Ja aion rakentaa vielä paljon
yhteistä vietävää.
Kyllä sinä tiedät mitä se on.