IRC-Galleria

istumme vastakkain. kun katson häntä hetkenkin liian kauan, hän hermostuu. melkein kuulen hänen sisäisen huutonsa. se kantautuu vahvana korviini hänen tuskaisen katseensa takaa. rakkaus ei ole hänelle uutta, mutta aina yhtä pelottavaa. se raastaa häntä ja kutistaa häntä sisältä päin. hän ei tahdo olla heikko, mutta tietää, että hän on ja että se näkyy. se näkyy vain minulle, koska minä katson häntä oikein. minä, jolle hän tietoisesti ei halua näyttää tunteitaan. hän pelkää, että hänen päänsä sisään päästään, vaikka tietää, että se on mahdotonta. hän pelkää tuntea, mutta rakastaa silti joka solullaan. hän epäilee kaikkea, eikä luota kehenkään. hän ei edes halua, ja tietää että se koituu hänen kohtalokseen. vain pelko vilpittömästä luottamuksesta saa hänet luopumaan siitä, mikä merkitsee hänelle eniten. siitä, mikä on sanottu olevan hänen maailmansa. suuri rakkaus, joka häntä syö. se mistä hän ei uskalla sanallakaan mainita. hänen välinpitämättömyytensä olematon ääni leijuu ilmassa käskien minun lähteä, mutta me molemmat kuitenkin tiedämme mitä hän haluaa. me molemmat tiedämme mitä hänen suuret silmänsä puhuvat minulle hiljaa. hän on äänetön. tällä tavalla hän minulle kertoo: "älä lähde. rakastan sinua.".