Laulut ja tarinat kertoo kaikki samat vanhat jutut rakkauksista, joiden alkuperä muka kiinnostaa. Ei vois vähempää tietää laivat kun vesille viedään, pysyykö ne pinnalla vai pohjassa ne kasvaa sammalta? Tasan ei kaikille hyvin käydä, mut silti voi miettii, aurinko on sama kaikille ja tähdet kuuluu juuri sulle. Sulle, vain sulle, juuri niin.
Lähdet sä jostakin jonnekin, seuraa silmäsi mielellään kauneutta kadut tulvillaan. Laantuu kai kovakin tuuli, saapuu kai tyttöni viimein. "Harmaata" se sanoo aina jos en löydä runollista mietettä sopivaan hetkeen. Syytön kai minä oon siihen, lauluntekijät ja kirjailijat loihtii lauseet paremmat sulle. Sulle, vain sulle, juuri niin.
Vaikka laulut ja tarinat rakkautta vaalivat niin harva on kuolematon.
Siemailen, surutta istun monia tunteja. Vieraitakin katson pöydissään, kuin hedelmät ne oottaa poimijaa. Jaa, etten lähteä saisi? Millaiset kortit jakaisi tuokin ihmeellisen näköinen? Se katsoo suoraan kauan. Kauan jaksa en tuollaista menoo, nopeesti raiteilta suistuin. Onneani vaarantaa en aio, kotiin poljen nopeasti. Mä tajuan kaikki laulut ja tarinat joiden sanahelinä on soopaa, kaunisteltuu, ylivakavaa. Varo vaan, älä usko mitä niissä sanotaan!