IRC-Galleria

KIAIII!!!! Keho on turta ja tuskainen, päätä tykyttää, väsyttää julmetusti ja silti on maailman loistavin fiilis! Mitä helevettiä..? Luehan eteenpäin, sillä nyt tulee kauhea ja älyttömän pitkä (GOMEEEN) pöhinä maailman ihanimmasta päivästä, joka oli eilen, 3. heinäkuuta 2008, päivä, jolloin melkein kaikki meni ihan liian putkeen. ♥ (Ja anteeksi jos jotakin olen unohtanut tai muistanut väärin, tämä on aivan omasta kokemuksestani~)

Aamu alkoi aivan liian aikaisin kännykän pärähtäessä jo kahdeksalta ruhtinaallisten viiden tunnin unien jälkeen. Ensin ei sitä edes tajunnut, mietti vain että miksi helvetissä tuo jo nyt herättää, mutta hetken muristuani muistui mieleeni; 3.7.. Miyavi.. AAARGH!!!! Siitä sitten naamani vääntyi "kasidee"-ilmeeseen, ja sellaisena se taisi koko loppupäivän pysyäkin, satunnaisia jäätämisiä lukuunottamatta.

Juna Helsinkiin lähti sitten 10:37 ja junamatka menikin ihan ihmeellisen nopeasti, Ichiroinen angstasi ja minä laitoin Ohkun hiukset ja sitten kai vain oltiin niin sienissä, ettei mitään erityisiä muistikuvia junamatkalta jäänyt, paitsi että päässä soi Ossan Ossan ore Nanbo. Hauskaa oli ja iltaa jännitettiin.

Helsinkiin saavuttiin 12:06 ja hoidimme äkkiä alta pois pakolliset ostokset ja syömisen, ja jo ennen kahta suuntasimme Kampin aukiolle odottelemaan jonotusnumeroiden jakoa joka alkaisi puoli kolmelta. Kyllä siinä ernulaumassa alkoi tuntea itsensä kovin taviksen näköiseksi, vaikka siinä vieressä oli Ohku johon verrattuna itse olin niin ernu. Ihmisiä oli hauska katsella, kaikilla hienoja vaatteita ja kampauksia, ja kaikilla ilmiselvästi aivan hurjan hauskaa. Jonotusnumeroiden jako olikin jo sitten sekavahkoa, kun ei kuullut Jamelaisten ohjeita megafoneista huolimatta. Jonoja ei oikein saatu muodostumaan vaan ihmiset seisoskelivat suurena massana Jamelaisten edessä. Kyllähän se siitä sitten lutviutui ja lopulta sitten saimmekin jonotusnumeron ja hiippailimme ulos tungoksesta jännittäen minkä numeron saimme. Ohku rullasi lapun auki ja oli siinä pieni ihmetys päällä kun lapussa luki 2. 2!!!!!!! *kiljuntaa* "päästiin jonon kärkeen!!!!" Siitä alkoi oikeasti viimeistään tajuamaan koko homman; ollaan menossa jonottamaan, illalla nähdään Miyavi!! Tästä kun olin unelmoinut jo ties kuinka kauan.

Jonotus menikin sitten ihan jäissä, en kyllä tajua miksi. Kai se kolmen tunnin kylmällä kynnyksellä istuminen siihen hiukan vaikutti.. Ja se että varpaani palelivat ja sadekuurot piinasivat.. Nyyh. Nooo.. Puolustauduttakoon sillä, että säästimme energiaa itse keikalle, sillä siellä sitä tarvittiinkin. Monet kuvasivat jonoa, ja YouTubestapa taitaa jo löytyäkin jonkinlainen taltiointi, hipe siellä istuskelee Keltaisen Jäänsärkijän kynnyksellä tukka pystyssä aurinkolasit silmillä. Ja tuossa kyseisessä videossa taidan vielä syödä sämpylää, ah kuinka edustavaa.

Kellon lähestyessä kuutta alkoi sitten taas jännitys pistää hipeenkin vipinää ja kun sitten vielä päästiin sisään Tavastialle tajuntaan iski kuin lekalla; enää puolitoista tuntia Miyaviin!!!! Ovelta juostiin narikalle ja sitten ostamaan fanikamat, paita ja lippis tarttuivat hipen mukaan. Pyhä paita, pyhä lippis, uuh. Kallista, mutta pöh. Sitten rynnättiin saliin ja eturiviinhän siitä oltaisiin päästy, mutta itsesuojeluvaisto kehoitti valtaamaan sinän vierestä penkin, josta näkymät olivat ehkä eturiviäkin paremmat ja tungos puolta pienempi; siinä mahtui jopa liikkumaan.

Tunnelma Tavastialla kohosi tasaisesti, jo roudareille kiljuttiin ja alkoi hiukan pelottaa oman kuulon puolesta; jos nyt jo niin kiljuttiin niin mitä sitten kun itse MYV astuu lavalle.. Sehän selvisikin sitten puoli kahdeksan aikoihin, kun show alkoi. Bändi tietenkin ensin lavalle, kiljunta käyntiin ja älytön jännitys, koska se MYV tulee?!! Tulihan se MYV sieltä, tosin ensin päivänvarjon ja sitten kahden hyypiön pitelemän paperin takana piilossa. ..Voi sitä fiilistä mikä iski kun näki vilauksen Miyavin kasvoista sen paperin takaa, sieluni taisi lentää taivaaseen.. Ja palata bumerangina takaisin pikkuernujen yrittäessä epätoivoisesti tunkea penkille..

Ensimmäinen kappale oli uusimman levynkin avaava JPN Pride, loistavaa!! .. Anteeksi, on kauhean vaikea yrittää muistella kronologisesti, joten nyt menee sekavaksi, gomen! Miyavin Esiintyminen oli juuri niin egoilua kuin olin unelmoinutkin, kilometrien päähän näkyi, kuinka hän hyvin tiesi kuinka me häntä rakastamme ja miten saisi meidät kiljumaan äänemme käheiksi ja pomppimaan jalkamme katki. Muutama suomenkielinen lause sai yleisön villiintymään. "Ma olen okei." Tutisen onnesta kuullessani tuon mielessäni uudestaan ja uudestaan.. Pienellä paidan nostamisella kiljuminen kohosi ainakin sata desibeliä ja "käsi melkein housuissa" .. Lensikö sieluni silloin sinne taivaaseen...? Hmm..

Keikan aikan kuultiin monia kappaleita uusimmalta This iz The Japanese Kabuki Rock -levyltä; äsken mainittu JPN Pride, Kabuki Danshi -Kavki Boiz, BOOM-HAH-BOOM-HAH-HAH, 21st Century Tokyo Blues, Subarashikikana, kono sekai - What a Wonderful World, ja tietenkin keikan upeasti päättänyt Sakihokoru Hana no You ni-Neo Visualizm. Miyavin vanhempi tuotantokin oli mielestäni varsin hyvin ja monipuolisesti edustettuna. Keikan alkupuolella meinasinkin kuolla onnesta, kun koko päivän päässäni soinut Ossan Ossan ore Nanbo soitettiin; pääsin viimeinkin huutamaan tuota kertosäettä keuhkojeni pohjasta! Samankaltaisia reaktioita aiheuttivat AHO matsuri, Kimi ni Funky Monkey Vibration, Freedom Fighters, Shouri no V-rock ja hervottoman huudon aikaansaanut Are You Ready to ROCK? ..Okei, koko keikan ihmiset kyllä huusivat kuin viimeistä päivää. Señor, Señora, Señorita ja Dear My Friend esitettiinkin remix-versioina maailman söpöimmän DJ:n toimesta itse ison staran vaihtaessa vaatteitaan.. Staran elkeet olivat kyllä hallussa tuolla söpöläiselläkin. Mainittakoon nyt, että ha haa, MYVin purskauttamat vedet osuivat minuun ainakin kahdesti.. Nytpä en voi peseytyä enää ikinä toteaa hysteerinen fanityttö.. Ja kerran, en todellakaan muista missä vaiheessa, olin niin onnellinen, mutta kerran MYV katsoi suoraan kohti hymyillen sitä maailman ihaninta kivenkin sulattavaa hymyä. ...Silloin sieluni lopulta todella lensi taivaaseen, istumaan MYVin olkapäällä.

Are You Ready to ROCK?:n jälkeen Miyavi poistui lavalta yleisön jäädessä kiljumaan ja huutamaan encorea. Tottahan toki MYV palasi, kolmen kappaleen voimin, joista ensimmäinen oli muistaakseni jokin noista uusimman levyn kappaleista, mutta en kyllä todellakaan muista mikä, gomen... Ja sitä seurasi koko keikan kohokohta, aivan loistavan fiiliksen luonut biisi, We Love You. Koko sali lauloi sydämensä pohjasta. Juuri tämän kappaleen sanat osaan ilmeisesti parhaiten.. Ihanaa.. Ja vielä lopuksi ihana Neo Visualizm. Laulua. Kiljuntaa. Taputusta. Lisää kiljuntaa.. Ja sitten se olikin ohi. Kauhea tungos narikkaan ja juosten asemalle.

Kuin ihmeen kaupalla ehdimme sitten kuitenkin suoraan Kouvolaan menevään junaan ja istumaan päästyämme alkoi kauhea sekoaminen, itketti, nauratti, oli aivan älyttömän onnellinen ja niin kova ikävä Miyavia. Tavallaan jäi myös tyhjä olo, tätä olin odottanut viime joulusta asti, unelmoinut jo paljon kauemmin ja nyt se oli ohi. Onneksi ihana Miyavimme kuitenkin ainakin kahteen kertaan totesi; "I'll be back soon." Tähän nyt uskomme ja luotamme, sitä odottaessamme, Let's keep Kabuki Rockin' ja PEACE.