Joka paikkaa meinaa kolotella, ku lihakset toipuu eilisestä rääkistä. Pakattiin auto, ja lähdettiin espanjalaisen raamattukoulun tyyppien kanssa tuulettuu (todellaki) Sierra Nevadaan, eli espanjan korkeimmalle hiihtokeskukselle. Oli mahtavaa, täytyy myöntää, vaikka paikoittain oli niin sankkaa sumua, ettei nähnyt edes maahan asti sieltä 173 sentin korkeudesta... Ja mun unelmointini streetistä jäi edelleen ensi kertaan, mutta poudaa eli putskuu eli sitä itteensä minkä vuoksi vuoret on olemassa oli sitten sitäkin enemmän. Puhti pois kintuista jo parin tunnin sisään, ku siellä pehmosessa lumessa könyää. On se vaan niin hassua, että lähtee auringosta palmujen keskeltä yhtäkkiä laskukamat päällä ja hetkessä onki keskellä ihan oikeata talvea. Kuulemma vuosikausiin siellä ei oo ollu niin paljon lunt akuin nyt, sekin mis uus vuosi vietettiin, oli peittynyt lumen alle.eli kylmää piti. Ja täällä rannikollahan ei ole sellaista käsitystä kuin talvirenkaat,eli siinä ku kiivettiin perheFiiatilla huippua kohti, alkoi tulla kylttejä, että ketjut pitäisi laittaa tietyn ajan kuluttua renkaisiin kiinni. Mutta kun me ei oltu sellaisia raaskittu ostaa, niin kylmän rauhallisesti ohitettiin sitten viimeinenkin rajapaikka (pakkasraja), missä ne ketjut muuttui pakolliseksi laittaa renkaisiin, ja siis ohitettiin ne paikat tosi rauhakseen,sellaista 15 km/h. Ja jo luultiin et siihen jäätiin,kun yhtäkkiä ei enää auto vetänytkään, mutta ihme tapahtui (thanks Jesus) ja se alkoikin vaan vetämään..vaikkakin naurettavan hitaasti me noustiin...siellä poliisitkin ratsasi renkaita,mutta onneks ne ei huomannu meissä mitään outoa..(muuta kuin että kaikki vaan ohitti meidät..?)
Mutta pientä helpotusta mun ikävöintiin Talmasta toi trippi toi, ja salettiin oon siel pian uudestaan,kunhan säät vähän selkenee. Nimittäin ku siel on sumua,niin se on sitte niin vietävän sakeaa.
Kuinkakohan mulla vielä tän puhumisen kanssa käy,kun oon huomannu et pikkuhiljaa olen alkanut puhumaan espanjaa ja suomea ja englantia kohtuullisen sekaisin. Saa siitä kohta sitäkään selvää kuin aiemmin..hahha. Joskus jo kauhukseni huomaan et haen sanaa espanjaksi ku en muista suomeksi!!hykkyrät.
Taidan tästä lähteä toipumaan koettelemuksistani ja vaikka virkkaamaan pipoa. Hasta luego!