Lauauntaina oli Heikki-ukin hautajaiset. Näin vainajan, kun arkku oli auki hetken.
Mummia oli surku, ja siunaustilaisuus oli yhtä nyyhkytyskonserttia. Sitten muistotilaisuudessa olikin jo paljon mukavampaa. Oli kiva nähdä kaikkia tuttuja ihmisiä, joista osan nähnyt viimeksi lapsena. Hautajaisista jäi hyvä mieli, on ikävä ukkia mutta ei silleen tyhmällä surullisella tavalla.
Ukki opetti mut soutamaan, metsästämään jäniksiä ja hirviä, ampumaan haulikolla, poimimaan mansikoita ja nostamaan perunoita. Opetti se myös perkaamaan kalan ja tunnistamaan eri eläinten jälkiä. Ukki oli myös kiltti ja ystävällinen kaikille ja aina hyvällä tuulella.