kissanruokaa, mitä hyllystä löytyi. Sitten hän meni kassalle ja sanoi
kassaneidille: "Vain kaikkein parasta minun mirrilleni."Kassaneiti siihen
tokaisi: "Sorgen nyt vain,
mutta kissanruokaa ei myydä ilman todisteita.
Monilla vanhuksilla on nimittäin tapana ostaa kissanruokaa ja syödäkin
ne itse, joten johtajamme vaatii todisteeksi nähdä kissanne." Niinpä
mummomme joutui lähtemään kotiin hakemaan kissaa, ja palattuaan todisteiden
kanssa sai ostettua ruuat.
Seuraavan kerran mummo meni samaan kauppaan, ostaen tällä kertaa
laatikollisen parhaimpia koirankeksejä: "Koiralleni parasta, kun joulukin on
tulossa." Kassa jälleen vaati todisteita, koska
jotkut vanhukset söivät koirankeksejä omaksi ruuakseen, joten mummo
laahusti kotiin ja palasi koiransa kanssa saadakseen joulupiparit
ostetuksi.
Seuraavan kerran mummon tullessa kauppaan, hänellä oli valmiiksi mukanaan
laatikko, jossa oli pieni reikä kannessa. Hän pyysi Kassaneitiä työntämään
sormensa laatikkoon. "En minä voi, siellä on kuitenkin jotain, joka puree
minua." Mummon vakuuttaessa, ettei laatikossa ole mitään, mikä
voisi vahingoittaa sormea, kassaneiti työnsi sormensa laatikkoon ja sanoi:
"Tämähän haisee aivan paskalle!"
Nyt mummolla levisi hymy naamalle ja hän sanoi: "No niin, saanko nyt ostaa
kolme rullaa vessapaperia, kiitos.
