Kirjain kirjaimeen kaks hiljasta sanaa.
Rakastan sua, ja se sattuu myöntää,
Tajusin sen vaa liian myöhää.
Sä kusetit, petit, vedit mut alas,
Mut rakas sun pitää tajuu mä en tuu takas.
En pysty vaikka haluaisin sun kanssa kulkee,
Mun suojeluvaisto voittaa ne tunteet.
Ja paskasta kukkii lumpeet,
Tää kehä sulkeutuu vihdoin umpee.
