IRC-Galleria

jotain tästäkin päivästä. (ihme juttu, miten tähän kirjoittamiseenkin voi jäädä koukkuun.)

oli aika lyhyt koulupäivä. aamulla käväsin kaksi tuntia enkulla ja vietin ruokailussa taas lähes tunnin. :) loistoaikaa, vaihdettiin hyvät juorut ja naurettiin. siinä jutellessa palautu mieleen paljon vanhoja hauskoja juttuja esim. siitä kuinka joskus yläasteella yritin kovasti päästä erään silloin niin ihanalta tuntuvan pojan aveciksi gaalaan. joopajoo. onneksi jäi pelkäksi yritykseksi, jota näin vanhemmalla iällä on kiva muistella.

abipaita-juttu on ihme sotku johon on kyllä vähällä mennä hermo niin pahasti, etten kohta tilaa koko paitaa. onneksi eräät avuliaat ottivat nyt tilauksen hoitaakseen, joten enää ei tarvitse stressata. toisaalta, eiköhän ne pahimmat stressit oo jo stressattu kun näillä näkymin jäljellä on enää papereiden täyttöä. paidasta sinällään tulee ihan kiva, jos suunnitelmat eivät muutu mielettömästi, mikä ei ei kyllä ole mahdoton ajatus sekään. huhhuh. kun abivuosi alkoi ajattelin, että onpa outoa kun ei tarvi enää hoitaa kenenkään muun asioita tai stressata mistään (vrt. hallitusjutut). nyt olen todennut että eipä tää paljon ole muuttunut, onhan kolmosellakin asioita joita pitää hoitaa. vapaaehtoisia asioiden hoitajia ei vain ole yhtään sen enempää kuin ennenkään. lainatakseni sabia " petsu sano että sä hoidat sen linkan..?!" aaaaah <: niin tietysti.

pian saan taas lähteä pitämään pienten tyttöjen tanssia ja se on tosi jees. ne tytöt on ihania ja innoissaan, siksi se on itsellekin mukavaa. harmi vain että pitää ajella mun romu-autolla, toivottavasti se kestää :S

säikähdin törkeesti että mihin mun eilinen kirjotus on mennyt ja nyt sen tajusin. kirjoitin sen kyllä, mutta sillä aikaa katkesi netti yhteys. onneksi tajusin kopioida sen. laitan sen tämän päivän kohdalle.

KESKIVIIKKO 23.11.2005

olen hieman surullinen. luin erään ajatukseltaan kauneimman yhteisön tekstejä ja joka kerta tulee siellä kyyneleet silmiin. tämän siitä saa kun on herkkääkin herkempi. odotan jännityksellä sitä kevään 2006 päivää, kun ylioppilaat painavat lakin päähänsä. jos olen itse yksi onnellisista, mikä on erittäin toivottavaa, en varmaan tee muuta kuin itken koko päivän. enpä tiedä mikä siinä päivässä on niin erityistä, mutta liikutuin jo viime vuonna ja ehkä sitä edellisenäkin. kai se on se luopuminen, monia hyviksi kavereiksi tulleita ei enää sen jälkeen paljonkaan näe.

mutta on tässä päivässä ollut paljon hyvääkin.

tästä päivästä lähtien keskiviikko on mun suosikkikoulupäivä, johtuen mahtavasta ruokailusta. tänäänkin vietettiin nimeltämainitsemattomien kanssa yli tunti ruokaillen eli jutellen ja nauraen. kertailtiin kaunotar ja nörtti -juttuja, puhuttiin muutenkin tv-ohjelmista, muista opiskelijoita (ehkä paras aihe?) ja kaikenlaisesta mitä maa päällään kantaa. oli mieletöntä, juttua ois riittänyt vaikka viikoksi. ehkä jatkamme levillä. <:

koko syksy on ollut jotenkin niin kiireinen että nyt vasta oon alkanut tajuta että pianhan on jo joulukuu. auts. jakso vaihtuu ens viikolla ja sitten alkaa mun elämäni viimeinen lukiojakso. tuntuu aika hyvältä. kirjoituksiin pitäis ilmottautua ja sekin on mulle jotenkin niin vaikeaa. olen huomannut olevani paljon tavallista vaikeampi ihminen, joka vielä tekee asioista vaikeita. hmm. edellisen lauseen pointti oli..

viikonloppu lähenee mukavasti, tai no mukavasti, hmm. töitä sekä perjantaina ja lauantaina, enkä ole ihan varma onko se mukavaa. onhan se, rahaa tulee taas pikkuisen eikä se ole ollenkaan pahasta. surullinen olen vain siitä että töihin meneminen tuntuu vievän ison palan koko viikonlopusta, jolloin olisi kiva köllötellä kotona sohvalla henkan kanssa. täytyy kuitenkin nyt tehdä töitä kun niitä on tarjolla, koska aina tilanne ei suinkaan ole tämä.

sunnuntaina meillä on tanssinäytös, o-ou/jee. en osaa mitään ja se on pienehkö ongelma, koska se on todella noloa. odottelen siis ihmettä, koska lahjattomat treenaa. minähän en mikään lahjaton ole. enhän. enköhän.

voi ei. pakko aloittaa tämä. ei siksi että kaikki muutkin. eihän.

today has been a good day. (montakohan virhettä on tuossa edeltävässä kuuden sanan lauseessa. no, mitä muuta voi odottaa tytöltä, joka saa enkun harjoitusyosta b:n. tähän sopisi ojareksen eräälle ihanan aurinkoiselle tytölle heittämä lausahdus: yritystä löytyy mutta tulosta ei kyllä näytä syntyvän.)

niin. tänään on siis ollut hyvä päivä. ensinnäkin osasin matikalla käyttää laskinta. <: (pienestä voi siis ihminen tulla onnelliseksi.) sitten olin opolla. juttutuokiosta voisi kirjoittaa pitkänkin romaanin, mutta ehkä tyydyn vain sanomaan että en tullut kyllä yhtään tietoisemmaksi tulevaisuudestani, olen vain entistä enemmän sekaisin. pian pitäis päättää jotain loppuelämästä, mutta en mä osaa. en tiedä mitä haluan, ehkä en halua mitään tai oikeastaan haluan kaikkea vähän. helppoa. taidan siis ryhtyä kotiäidiksi että ei muuta kuin rikkaisiin naimisiin. <: eikai.

huomaan löytäväni yhtäläisyyksiä irman ja itseni välillä, o-ou. tekis koko ajan mieli "rönsyillä". edellisen kappaleen aikana tuli jo mieleen satatuhatta muuta juttua, joista kirjoittaa. noh, antaapi olla. naurattaa vieläkin yhden toisen ihmisen päiväkirja, oli jotenkin mahtavaa tekstiä. kiva huomata olevansa hyvällä tuulella.

ehkä yksi asia on kuitenkin tänään ollut ylitse muiden. nimittäin se, että saan jatkaa työskentelyäni härmässä. olin viime vkonloppuna ekaa kertaa siellä ravintolassa. tarjoilin ja keräsin astioita ja siivoilin. en ois ikinä voinut kuvitella tykkääväni siitä työstä mutta näin tais päästä käymään. raha virtaa ja kuuntelen ihanien isäni ikäisten miesten iskuläppää, voisiko olla mahtavampaa? ehkä oon niin kypsän näköinen <: tai sitten en.

en kyllä tajua miksi kirjoitan tätä. tajusin etteihän tässä ole mitään järkeä. no, tätä tuskin moni tajuaa lukea, joten samapa kai tuo. muistan ainakin itse mitä päiviini on milloinkin kuulunut. (:

nyt täytyy lähteä harjoittelemaan niitä kotiäidin taitoja. lähdenpä siis kokkailemaan. harmi, juuri aloin vasta päästä vauhtiin.