onneksi viime kirjotuksesta ei oo kovin paljon aikaa.
kesä oli ja meni. nyyh. paljon kivoja juttuja. ylppärijuhlat, pääsykokeet (hah.), provinssi, juhannus, synttärit, töitä, lomailuakin sopivasti.
parin viikon päästä lähtöpäivä ja ei vois enempää jänskättää. (nyt jo, vaikka lähtöpäivä on vasta lähestymässä.) uskon kuitenkin että alkushokin jälkeen asiat alkaa rullailemaan omalla painollaan eikä aikaakaan kun oon jo kotona takasin. tällä hetkellä teen typerästi ja mietin jo kotiintuloa, vaikka uskon kyllä, että kun aika alkaa tulla täyteen niin tajuan että oishan siellä vielä viihtynyt.. sitten ei muuta kuin uutta matkaa suunnittelemaan :) nojoo, jos nyt tän hoitas eka kunnialla loppuun. enivei, jänskäri on siis jo kova. päässä pyörii miljoonanlaista ajatusta ja mietettä, paljon ois hoidettavia asioitakin mutta en saa oikein mistään kiinni. alkaa tulla pikkuhiljaa todeksi se asia että lähtö lähestyy, enää en voi perua ja pian se on menoa. kamala ikävöijä kun oon, nii en tajua miten tuollasen ajan voi viettää erossa kaikista niin rakkaista, mutta kaippa se tosiaan on niin että mikä ei tapa, se vahvistaa.
mahtavat viikot on kuitenkin edessä, toisaalta oon niin innoissani. siellä on kyllä paljon näkemistä ja kokemista ja veikkaan että aika kuluu siellä kuin siivillä. toivottavasti/toivottavasti ei.
eipä tässä oikein muuta. tämä nyt täyttää elämäni aika täydellisesti at the moment. kai mulla ois varmasti paljon muutakin kerrottavaa, mutta tässä jotain.
viikonloppua (eli siis henkkaa kotiin) odotellen
eveliina