Tässä tekstissä aion purkaa hieman patoutuneita kaunoja tuota nakuttavaa, ulkomuodoltaan ja –näöltään ruumissäkkiä muistuttavaa haaskalintua kohtaan. Hänen naamansa vituttaa minua enemmän kuin mikään muu asia maailmassa tähän asti. Jokainen tunti hänen opetuksessa tuntuu kestävän kuukauden ja hänen puheensa kuunteleminen kuulostaa samalta kuin kuuntelisi katuporaa lähietäisyydeltä. Hänen henkensä haisee kuin vuoden vanha sianruho, mutten tietenkään väitä että se olisi mitenkään hänen syynsä…. vikahan on aina meissä oppilaissa.