IRC-Galleria

Ja jälleen Turussa.

Aatu on ihana! Pienen vauvan tuhinaa on ihana kuunnella. Harmi vaan etteivät tuoreet vanhemmat uskalla antaa mun tehdä asioita, mitkä auttaisivat heitä, kuten vauvan kylvettämistä tai vaipanvaihtoa. Enhän mä nyt vauvaa pudottaisi!! Luulin, että olen täällä auttamassa, mutta mitä auttamista se on jos muhun ei luoteta. No voi hoh hoh. Saan sentään välillä Aatun syliini kun sisko sen mulle tökkää. Aatulla on oma tuoksu ja omat äänet. Musta on ihanaa kuinka jokainen ihminen on yksilö ja täysin erilainen. Aatu on lämmin ja kevyt sylissäni. Vauva on täysin riippuvainen perheestään, mikä tuntuu tosi suurelta, tämä ihminen ei selviydy ilman minun olemassaoloani. Noh, ei Aatu mua tarvitse, mutta olen sentään vähän avuksi..

Tänään on muuten taas kuukausipäivä :3
Tosin tästä päivästä mulla tuli kyllä mieleen jotain ihan muuta, mikä nauratti, mutten halua edes laskea kuinka mones vuosipäivä tämä muka olisi voinut olla.

Huomasin eilen, että olin hukannut mun pesupussini, ns. "tyttöjen pussukan", missä säilytän kaikkia naisille tarpeellisia tavaroita. Hukannut! Voitko kuvitella! Hieman raivostuin itseeni. Sinen meni just avattu laattakin. Ehkä mokoma tippui mun laukusta junaan, en oo varma. Olen vain tavattoman vihainen. Miten voi hukata jotain niin tärkeetä!!?

Unohdin laittaa makaroonilaatikkoon suolaa ˆˆ;

Tässä juttelen Jorin kanssa mesessä samalla. Se joutuu taas odottaan mua, milloin kesäisin kun olen leireillä, tai nyt kun olen lähes kokoajan Turussa, ehkä viikonkin kerrallaan. Nytkin olen täällä viis päivää. Mutta vaikka kuinka kauan olisin poissa, kiltisti se mua odottaa kotiin. Aika jännä tunne, kun joku oikeasti haluaa olla mun kanssa. Se on mukava tunne. Tietenkin tulin tänne siskon avuksi, ja jäin pidemmäksi aikaa vaikka lupasin Jorille muuta. Mutta siitä se oli okei, siskoa on autettava. Uskon, että Laura tekis saman mulle, jos olisinkin isosisko. Jännä ajatus kylläkin..

Nyt hyvää yötä, oon jo ihan rättipoikki, tuli valvottua liikaa eilen.