IRC-Galleria

Mulla ei ole ollut näin paljoa vapaa-aikaa todella pitkään aikaan. Iltalukio on ohitse, joten päiväkoulun jälkeen voin tehdä mitä mua huvittaa! No ei ihan, kyl mun on aivan pakko lukea kirjoutuksiin sit iltapäivisin, enkä voi hillua ihan missä lystää.
Tänäänkin olisin mennyt kaverille yöksi, mut en sit voinutkaan. Ei sillä, että äiti sitä voisi multa aivan totaalisesti kieltää, mutta mulla tosiaan on vielä kirjotuksia tässä tällä viikollakin. Enkku on perjantaina.

Tää päivä on tuntunu tosi pitkältä! Koulun jälkeen kävelin Kauksun kirjastolle palauttaan yhden kirjan ja kävelin sieltä sit kotiin. Siihen meni sellanen vähän yli tunti koska istahdin Isolammenpuistoon hetkeks muisteleen ja ihaileen kevätpäivää. Aurinko paistoi ja oli ihan okei olo, mutta kyllä sitä vähän itkeskelinkin. Olen niin kamalan herkkä itkemään nykyään..
Kotona randomisti aloin katselemaan telkkaria samalla kun söin. Äiti lähti jonnekin kokoukseen ja jäin yksin, se tuntui mukavalta olla yksin kotona pitkästä aikaa. Pepsi lähti eilen, se asui meillä sen kaks viikkoo ja kaks päivää, uhhuh. Oma koti kullan kallis.

Kullan?
Ei mulla ole enää kultaa.

Kattelin hetken boksille nauhoitettua Piratesia, ja sit kello olikin puol kaheksan. Olin sopinut itteni kans et ennen kaheksaa alan lukeen tai muuten en jaksa. Tossa kertailin enkun kielioppia ja kartoitin muistiani lukemalla sanastoa. Ihan mukavaa, onneksi tykkään englannista.
Tuli äsken nälkä, joten pidän ihan pikkupikku tauon...

Viime yö meni tosi huonosti, kun näin painajaisia ja olin sitten muutaman tunnin hereillä. Luin sillonkin vaan enkkua, aika säälittävää. En voi lukea tota yhtä ihanaa fantasiakirjaa, koska sekin muistuttaa Ollista. Siis, oikeestaan aivan kaikki muistuttaa siitä. Mietin, että mikä ei muistuttaisi, niin se on ehkä tuo yksi sammakkopostikortti tossa kaapin ovessa. Säälittävää sekin.
Mun maailma on niin pieni.
En harrasta mitään, niin koulun lisäks mulla ei oo yhtään mitään tekemistä. Onhan mulla tiestikka ja piirtelen ja luen kokeisiin, mutta ei oikeestaan muuta. On niin vaikeeta saada päivät kulumaan. Olenhan mä ihan hyvällä tuulella aina välillä, mutta murhe iskee sillain aika äkistikkin ja sitten vaan istun jossain nurkassa, jos pystyn.
En oo nähnyt kitaraani vähään aikaan, siinä on vieläkin Ollin sormenjäljet, joten piilotin sen tasan kaks viikkoo sitten. (Sillon kun se jätti mut tasan kaks viikkoo sitten, kiskoin alas lähes kaikki piirustukset seiniltä ja tein kaikkee muuta dramaattista, koska en kestänyt nähdä mitään sellaista ylisöpöä. Tai mitään muutakaan mikä muistuttaisi Ollista.) Ehkä se on tuolla vaatehuoneen perukoilla, mutten halua soittaa sitä.
Musiikki on kadonnut musta lähes kokonaan, en edes laulele lempibiisieni mukana. Harmi, mä kyl tykkäsin laulaa. No, ehkä se tulee muhun takaisin kunhan vähän pääsen yli tästä surkeasta olostani. Hitto vielä kun olen erikoisen hidas.. paranemaan tällaisissa asioissa. Siihen voi mennä vuosikin, tai kaks. huokaus. Tarviin vaan tekemistä .___.


Maanantaina kun oli äikän kirjotukset, mä nukuin siellä!
Siis ihan oikeesti! Olin jännityksestä nukkunut tosi huonosti, joten aloin pilkkiin siinä ennen kymmentä, kun koetta oli kestäny ehkä 40min. Kysyin valvojalta onko kiellettyä nukkua, ja se vastasi että aika monet tekee niin ylppäreissä! Niinpä pistin paperit pinoon, ja iskin (siis todella iskin!) pääni pulpettiin, ja seuraavan kerran katoin kelloa kolmen vartin päästä! Vau! Sitten jaksoin paljon paremmin kun olin vähän torkkunut X'D Mulla tuli kellosta painauma poskeen :DD

Perjantaina on sitten enkku, ja se vähän jännittää. Ei sillain erikoisesti, mutta inhoan istua kirjotuksissa. Se kuus tuntia hiljaa oleminen on aivan yhtä tuskaa xD Pitää yrittää leikkiä fiksua ja olla nätisti paikoillaan, mutten mä ainakaan tee niin! Mähän ravaan vessassa aika useinkin, siinä saa hyvin jaloteltua ^-^
Oon tässä kieltänyt itseltäni kaiken japaninkielisen, en saa kuunnella sellaista musiikkia enkä saa katsoa varsinkaan animea. Se on auttanu tosi paljon enkun lukemisessa, koska pää ajattelee vaan suomeks tai englanniks, eikä siellä oo ihan niin hirveesti japania. Tiedän että puhun sitä kieliopillisesti väärin, mutta joskus juttelen itekseni pelkästään japaniksi :D Ihan vaan huvikseni. En mä enää oo niin innostunut japanista kuin olin esim vuosi kaks sitten, mutta kieli säilyy ja kohentuu koko ajan kun sitä kuuntelee ^^

Eilen käytiin äidin kanssa silmälasiostoksilla ;D Ostin hienot liilat rillit. Ne oli melkein lastenkokoiset, mulla on niin kapee naama XD Niiden tuloon menee ehkä kolme-neljä viikkoa. Aika siistiä! Olis kivaa nähdä vähän paremmin koulussa ja ajaessa. Ostin samalla myös aurinkolasit, vau! Ei mulla oo ollut aurinkolaseja varmaan ala-asteen jälkeen XDD

Ouh pitkä tauko, nyt pakko mennä takas lukeen!
Pitäkää mulle peukkuja!
Kyl mä pärjään, päivä kerrallaan. En vaan kässää mistä näitä kyyneliä oikeesti tulee...!!

Ai niin, piti tulla tännekkin ottamaan tuo Seurustelee pois.

En aio selittää mitä tapahtui ja miksi, en tahdo puhua siitä, en oikein osaa itsekkään hyväksyä sitä, enkä tahdokkaan. Hah!

Tänään on ensimmäinen päivä kun en aivan holtittomasti ala itkemään koko aikaa, se on vähän.. huojentava ajatus. Silti pitää olla varovainen, itken kuitenkin tosi helposti, mutten koko aikaa. Heh.
Ja huomenna kouluun. Voi jipii! Pelkään, että alan itkeä, ja aivan varmasti alankin! Toisaalta on mukavaa mennä kouluun, jotta saan vähän jotain tekemistä. Kun Olli lähti, mulla ei oo enää yhtään mitään muuta kun koulu. En voi ees piirtää tai kirjottaa, kun tää samperin käsi on edelleen tosi kipee. Eihän se murtunut ole, mutta vaan haarukasta tai kynästä pitäminen sattuu aivan mielettömästi. Mä hölmö ajoin autoa eilen, se oli ihan hirveetä. Miksei voi olla vaihteet vasemmalla puolella Dx

Eilen oltiin Irkun ja Pepsin kanssa pelaamassa sulkkista. Kolmistaan on vähän tyhmää, eikä ne oikein jaksaneet pelata mua vastaan. Ei se sinänsä haittaa, oli kivaa päästä vähän ulos kotoa.
Ulkona olemisesta puheenollen. Mulla kiehahti vähän tänään. Mulla on yks aika hyvä kaveripoika, joka tietää, että nyt erosin ja juttelin siitä aika paljon sen kanssa. No arvakkaas mitä, se pyysi mua tänään ulos! Raivostuin! En varmasti lähde! En hemmetissä! Aivan törkeää! Hei kamoon siitä on vasta neljä päivää! ARGH MIEHET!!

Eilen oli myös yhden Aten synttärit. Se soitti mulle joskus seittemän aikaa illalla, että olenko tulossa. Vähän hämmennyin kun en ole edes puhunut sen kanssa ysiluokan jälkeen, ja se pyys mut synttäreilleen, vieläpä puhelimitse! Vau.
No mentiin Irkun ja Pepsin kans sinne, ja ainakin mulla oli tosi hauskaa!! Söin vatsani täyteen herkkuja, ja juttelin vanhoille kavereille. Oli hauskaa, istuttiin siellä keittiön lattialla ringissä niiden muutamien kanssa ja puhuttiin kaikkee jännää. On se hienoo, että on uskovia ystäviä ^^

Kauhean epävarma ja vähän pelokas olo, en ole yhtään varma vieläkään. Pitänee katsoa, mutta en usko, että niin olisi. Se olisi aika karua.
Nyt saunaan!

On ollu khyl tosi kauniita päiviä, vaikka edelleen on hyvin kylmä. Kylmyys on ärsyttävää vaan naamalla, kun sitä ei pysty suojaamaan, varsinkaan hengitysteitä. Kyllähän minä ainakin lämpimästi puen, vaikka kuinka tyhmältä näyttäisin, koska minähän en aio palella! Lämpimien vaatteiden paljoudesta en nirsoile yhtään! Nytkin on villahousut jalassa, vaikka olen sisällä ;D

Talvi kyllä sinänsä tympii, koska en jaksa olla koko aikaa pukemassa ja riisumassa. Kesä, ja muutkin lämpöset vuodenajat on ihania, kun voi olla samoilla vaatteilla sisällä ja ulkona, tai sit on vain yks tai kaks kerrosta, tyyliin takki ja vaikkapa ohuet hanskat ta ijotain. Paitsi ihan kesällä kun voi olla samoissa vaatteissa koko päivän ^^ Sitä kaipaan kovasti. Mutta joka päivä sitä huomaan kuinka aurinko paistaa pidempään ja aikaisemmin. Hienoa kevät, tule jo!!

Eipä tässä mitään, viikot on aina samanlaisia. Vaikka sitä tulee koko ajan vaan huomaamaan kuinka paljon on vielä hommia ennen valmistumista. Pahinta on, etten meinaa saada mitään tehdyksi! Lopputöiden piirustukset on aivan kesken, ja muutama raivostuttava hylsy pitäisi saada hoidettua pois, mutta en vaan saa aikaiseksi. Lopputöiden itse teko on vasta viimesessä jaksossa, mikä sekin tosin lähenee koko ajan.
Eniten mua pelottaa se yhteiskuntaopin kirjoitukset pe25.3 suurinpiirtein kuukauden päästä. Neljä viikkoa intensiivistä lukuaikaa, tai sit ei ihan niin intensiivistä. Pitäis varmaan alottaa. Olen kamala, tiedän.

Kirjoituksiin enää vain muutama viikko, pitäisi jaksaa tsempata vaikka laiskottaa ja ikävä Otania. Äh, mä olen niin kamalan roikkuva ihminen, kun olisin sen kanssa ihan aina vaan. Olen kyllä opetellut sellaisen pessimistisen tavan käsitellä asioita kun ei nähdä. Jos lähetän sille viestin, sanon ettei se kuitenkaan vastaa, joten en pety KUN se ei vastaa, mutta ilostun JOS se vaikka sattuisi jotain vastaamaan. Tosin "joo" vastaukset vaan ärsyttää entisestään.
Harmittaa kun tietää, ettei voi nähdä, eikä asialle voi kertakaikkiaan tehdä yhtikäs mitään. Ajattelen sitä liikaa, "voisinkohan lintsata ja mennä moikkaamaan sitä, edes ihan vähäsen!" Mutta ei, niin ei.
No en marise siitä sit sen enempää.

Kävin lauantaina kattomassa vihdoin sen Tangledin!! Antoi voimaa vähäsen, varsinkin kun paras kamuni Irkku oli mun mukana! Ah Disney-naamat on vaan niin parhaita. Tuli vähän kevyempi olo. Hetkeksi.

En tiedä mikä vaivaa. Nukun sellaisia 8-10 tuntia jos vaan pystyn, nukun myös bussimatkoilla, ja syön aivan hirvittäviä määriä ruokaa! Siis oikeesti! Otani ja ÄITI olivat heti sitä mieltä, että olen raskaan. Voi tuska, älkää viittikö! En edes ole, kyllä mä nyt huolehdin etten raskaaksi tule, voi kauheeta! Ei nyt vielä lapsia. Kyllä sit joskus, muttei nyt vielä.

Uh, on päivällinen syömättä, joten tästä hipsin syömään ja menen vatsani vierelle nukkumaan. Ihan hyvä mieli just nyt. Jos vaan ei ajattele sitä kuinka hirvee hellyydenkaipuu ja ikävä toisen seuraa onkaan, selviän ihan hyvin. On niin paljon tehtävää ja ajateltavaa, mutta ei se kyllä ikävää poista, ei koskaan. Harmi, että olen nainen. Höh.

Selvisin! Se koe oli aikas hirveä, mutta kirjoitin sen kolme vastausta mitä käskettiin viidestä tehdä. Saas nyt nähdä miten käy. Läpi pääsen ainakin kun ne kirjoitin, mutta paremmasta en tiedä. Minä en siitä niinkään välitä, mutta olisihan se hienoa ylpeillä hyvillä arvosanoilla isälle. Minä, luuseri, kirjoittaisin hyviä arvosanoja. Kyllä siitä jotain sanomista voisi tulla :D Ihan niin kuin siitä matikasta..

Mä en ainakaan mitenkään erikoisesti pidä kirjoituksissa istumisesta. Pitää olla täysin hiljaa, eikä paikaltaan saa liikkua. Mä olen sen verran levoton, että menee opaljon energiaa vaan keskittymään siihen, että olen hiljaa.
No isosisko aina sanoo mulle, että kyllä sitä on kirjotuksissa hyvä palvelu, ja onhan se oikeassa. Jos tahtoo vessaan, niin pitää nostaa käsi ylös, ja valvoja tulee hakemaan. Tämä sitten opastaa vessalle ja odottaa kunnes on valmis, ja opastaa takaisin paikalle.

Mutta siskon mielestä paras on se kun tiputtaa jotakin, eikä sitä saa nostaa. Siinä on kuulemma lunttaamisvaara, tai jotain.
Mun vieruskaverilta tippui sen vastauspaperi lattialle, ihan mun penkin viereen, ja tietenkin automaattisesti meinasin nostaa sen. Olin jo kumartunut, mutta sitten muistin, ettei niin saa tehdä ja painoin pääni nolona pulpettiini. Se tyttö nauroi joka istu mun vieressä, samoin se naisvalvoja joka sitten kävi noukkimassa sen paperin sieltä lattialta. Ja joka kerta kun juuri tuo valvoja opasti mua vessaan, se hihitteli! Se oli noloa, mutta mua nauratti kanssa. Vaihdettiin ihan muutama sanakin, vaikka sekin on ehkä kiellettyä. Mun vaan oli pakko saada puhua välillä.

Myös eräs toinen valvoja naureskeli mulle, kun söin. Mulla on tapana kokeen alettua olla koskemattakaan papereihin ainakaan puoleen tuntiin, jotta rauhotun. Niinpä siinä istuin jalat ristissä ja mussuttelin eväsleipääni, kun yks valvoja käveli ohi, ja just mun kohdalla tirskahti. Ai mitäää, näytänkö niin pöllöltä kun syön?
Kahdeltatoista pidin kans lounastauon ja mussuttelin ruokaani. Satuin vilkaisemaan sitä valvojaa, ja se hymyili siellä omahyväisenä mulle, katsoi suoraa minuun! Hämmennyin. Uhhuh..

Kokeen jälkeen kipitin TYKille ja menin otania vastaan. Just sillon kun niiden tunti loppui, puhuin isosiskon kanssa puhelimessa. Myöhemmin puhuin vielä isänkin kanssa. Olin vaan niin väsynyt, etten mitään olisi jaksanut tehdä. Mentiin sitten otanille kotiin, ja löhöiltiin. Oli ihanaa olla sen kanssa pitkästä aikaa. Ei sitä kyllä kauaa kestänyt, kun piti viedä koirat ulos. No katteltiin me yks leffakin, Dump&Dumper. Oli se kyllä hauska, Jum Carraey on naamailija <3 Ja ultsi teki kakkua, mua varten!! Olin joskus pari viikkoa sitten pyytänyt, että se tekisi jotain hyvää, ja nyt se sitten muisti! Ah oli hyvää suklaakakkuaaa~ <3
Sitten kello oli ykstoista, ja sain kyydin kotiin. Pitkästä aikaa niinkin, olin ollut siellä tosi monta viikkoa peräkkäin äidin autolla. Sain kyydin kotiin asti! Oli kivaa, ei tarvinnut väsyneenä mennä bussilla.

Ikävä kyllä tulee, ei nähdä taaskaan kun vasta ens viikonloppuna. Se on kavereillaan pelailemassa tänään, ja huomenna bändireeneissä. Minäpä istun kotona.
Jeps.
Olen väsynyt, mutta ihan hyväntuulinen. Tänään paistaa aurinko, ja vois sitä mennä uloskin! Ehkä iida lähtis mun kanssa pulkkamäkeen tai jotain ^^

..Ehkä mä kuitenkin otan jotkut turhat asiat liian vakavasti välillä ^^''

Tässä sitä on viikko mennyt hirveetä vauhtia, ettei mitään rajaa. Kirjotukset vaan lähestyy ilkeästi. Maanantaina ärsytti hirveästi kuinka jotkut panikoi sitä koetta. Mitäs väliä sillä on, menköön miten menee, mutta nyt tässä vasta tänään sen itsekkin tajusin, kuinka pelottavaa se on.

Otin koulusta näin nätisti kolme päivää pois, että tulis edes vähän paremmin luettua, äikkä kun ei ole mun erikoisalaani. Olenhan lukenut aikaisemminkin sitä, mutta ihan kokonaista päivää en vielä yhtäkään.
Tää päivä meni tosin melkein kokonaan vaan flunssan potemiseen ja nukkumiseen. Piti sitä nyt kerätä voimia huomista kuuden tunnin istuntoa varten. Oli vähän kuumetta, ja muutenkin raivostuttavan äklö olo. Tätähän ei tietenkään pahenna päänsärky johtuen siitä, etten näe mitään ja kuukautiset. Hah! En ole vielä päässyt niitä laseja hakemaan, niin en näe mitään! Tosin en niitä huomenna tarvitse, koska ei tarvitse nähdä omaa paperia pidemmälle..

Äiti lähti kuoroon ja mä jäin pakkailemaan. Isä soitti ja toivotteli tutun kömpelöön sävyynsä onnea, ja pyysi soittamaan sitten kun tulen pois sieltä. Kiitin kauniisti ja jatkoin puuhasteluani. Silloin se varsinainen ahdistus iski. En tiedä mitä puen. Siis pitäisi osata pukea jotain sellaista, että jos on liian kuuma voi ottaa pois, ja että kylmän iskiessä on jotain lisättävää. Kengät otan tietenkin heti aluks pois, eli ei siinä mitään. Nyt pitää vielä tarkistaa, ettei ole tekstiä missään. Verkkahousujen tekstit teippasin jo :D
Eväätkin on osittain pakattu, eväsleivät teen huomenna aamulla.

Ja mitä otaniin tulee, niin ei se tänne tänäänkään tullut. Hah. Tavallaanhan me sovittiin, että se tulisi, jos en mene lukioon. No en mennyt, ja hänen piti tulla, vaan ei hän tullut. Hän jäi dotaamaan koululle. Mökötin siis myös puolet päivästä. No olkoon, en aio kiukutella siitä sitten sen enempää, täytyy pystyä keskittyä nyt vähän muihinkin asioihin. Ja sitäpaitsi, näänhän mä sen sitten kokeen jälkeen..

Oho. Ja taas hikka!!

Saas nähdä minkälaista tekstiä saan aikaiseksi, en kyllä mitään kovin laadukasta, mutta yritän. Teen sen verran kun osaan. Käytän varman kaikkia tietämiäni fiksuja termejä ja käsitteitä, voi tuska! Inhoon sellaista tekstiä! Asiatekstiä, voi plääh!! Mutta näin on tehtävä, nielen harmini ja teen kerranki ku käsketään. Ja sitäpaitsi, pitää noudattaa tehtävänantoa hyvin tarkasti.. :D

Mitä minä teen väärin kun poikaystäväni haluaa mieluummin pelata pelejä kavereidensa kanssa, kuin tavata minua?

Perkeleitä - HB

Viikot on aika samanlaisia. Sataa vaan kokoajan ihan tuskana lunta, Otanista ei kuulu yhtään mitään ja minä kiehun raivosta.
En vaan käsitä. En saa siihen mitään yhteyttä eikä se muutenkan puhuis mulle kun se on dotaamassa. Voiko olla niin vaikeeta antaa ees joku hyvä syy miksei minua voi nähdä!
Minä hävisin pelille.

Tässä on kirjotukset ihan jo ovella enkä saisi stressata ja murehtia märehtiä näin paljon kaikista muista asioista (siis Otanista), mutta mua ainakin häiritsee. Voisi nyt edes yhden iltapäivän jakaa mun kanssa, nyt kun vielä päästään molemmat aikaisin!
En pysty keskittymään kirjotuksiin lukemiseen tai mihinkään muuhun ylipäätänsä, kun Otani vainoo mun ajatuksia. Haluaisin selvittää tän jutun, jotta molemmilla olisi kiva olla ja mäkin voisin jopa keskittyä asioihin. Mutta kun en saa siitä mitään irti! Enkä halua väkisinkään. Jos mulle, tyttöystävälle, on niiiin vastenmielistä ja vaikeeta puhua, niin ei sitten!
Hermothan tässä menee!
Epäreilua koko touhu!
Olen vaan vihainen kokoajan, enkä pääse siitä tunteesta eroon. Mä alan väsymään sen puhumattomuuteen ja mun ignooraamiseen. En jaksaisi tällaista käytöstä. Hei, mun poikaystävältä!!?

Ei siis kauheesti mitään muuta päässä. Viikonlopustakin ihan vaan tylsä tulossa, mätänen vaan yksikseni. Ei siinä mitään, en halua nähdä ketään muuta just nyt, eli älä yritä tulla piristään. Haluan vaan olla Otanin kanssa, ja jos en sitä saa, mikään muu ei mulle kelpaa. Aika lapsellista käytöstä minulta, tiedän, mutta näin se nyt vaan on.
Näköjään en tule Otania näkemään viikonloppuna kun ei se mulle mitään puhu, joten olen sit vaan kotona, äiti voi kerrankin olla tyytyväinen. Huokaus.
Ei mullakaan mitenkään erityisemmin hyvin mene.

Nyt vaan kirja käteen ja pänttäämään, äikän kirjotukset tasan viikon päästä!!
Pitäkää peukkuja o.O''

Uhhuh.
Tässä olen useaan otteeseen ihmetellyt ääneen sitä, kuinka paljon on lunta! Enkä osaa käsittää, että sitä tulee koko ajan vaan lisää! Varsinkin kun tässä taloudessa se olen minä, joka tekee ne lumityöt.. Ja lumisateessa lunta menee silmiin ja nenään pelkästään kun kävelee. Aatteleppa sitten kun jouksee!

On ollut toisaalta hyvin kiireinen ja hyvin laiska viikko. Maanantaina aamulla heräsin viisi minuuttia ennen herätystä ja bling, olin ätysin virkee. Se oli jotenkin ihan outoa. Mieti nyt, maanantai aamuna loman jälkeen!! Koulussa mun piti olla vaan muutama tunti. Oli hauskaa nähdä luokkalaisia, mutta kaikki oli sen verran unessa, ettei melkein kenestäkään saanut mitään irti. Opettaja ystävällisesti siirsi fysiikan tunnit ennen matikan tunteja niin mun ei tarvinnut hillua missään sitä kahtaa tuntia. Kun mulla ei ole matikkaa ollenkaan ja sit on fysiikkaa aina välillä. Uhhuh.
Olin kovin iloinen kun pääsin ajoissa kotiin syömään :)
Lukiolle pääsin äidin autolla, ajokeli oli tosin hieman hirveä. Nean kanssa meillä oli hyvin hauskaa. Oli vähän hurjat jutut meillä. Mutta on vähän pakko jotta pysyy hereillä yhteiskuntaopin tunnilla. Otanilla oli ollut akku tyhjänä nyt kaks päivää ja mua henkilökohtaisesti ahrmitti se, ettei me puhuttu. Tietenkinhän sitä pärjäisi (hädin tuskin), mutta mä ainakin tykkään jutella sen kanssa ihan joka päivä viestitellen. Tää rakkauden ensihuuma ei ihan helpolla minusta katoa c(; Nyt Otani sai sitten lainakännykän ja se heti alkoi viestitellä mun kanssa! Olin hyvin onnellinen. Se kyseli kaiken mitä oltiin juteltu Nean kanssa ja tietenkin kerroin :D


Tiistaina mun ei tarvinnut lähteä amikselle ollenkaan, joten jäin kotiin, en tosin laiskottelemaan, vaan jäin tekemään lukion läksyjä. Hah ne kaksi "ainetta" mitkä kirjoitin piti palauttaa juuri tuona tiistaina. Olinkin paras ja sain molemmat tehtyä :D Äiti tuli ajoissa kotiin ja se lainas mulle autoa taas. Se on hyvin harvinaista ja hämmentävää, että sain lainata molempina päivinä autoa. Olin riemuissani! Otin cd-levyjä mukaan ja huristelin Sammon lukiolle. Nean kanssa saman ööh tyylinen keskustelu jatkoi. Otanille tuli ihan tapa kysellä taas meidän juttuja ja tietenkin kerroin. Se oli hyvin hauskaa jutella sen kanssa tuollaisia asioita. Opin paljon uutta molemmista.

Ti-ke yöllä en meinannut saada juuri ollenkaan unta. Pyörin ja hyörin monta tuntia. En viitsinyt nousta vaikka teki mieli. Lopulta nukahdin kun olin kuunnellut kuulokkeilla radioita iaak kauan. Heräsin kuulokkeet korvilla jonkun aikaa myöhemmin. Aamulla olin väsynyt..

Keskiviikkona sama juttu, heräilin ajoissa ja aloin tekemään lukiojuttuja. Kuitenkaan en ollut ottanut huomioon kuinka iso projekti tämänpäiväinen tehtävä oli. Sen kanssa ahersin ja puhersin viisi tuntia saamatta kirjoitettua valmiiksi yhtään mitään. Se siis jäi. Se harmitti kauheasti, koska olinhan ollut koko päivän kotona enkä tavallaan ollut saanut aikaseksi mitään minkä joku muu näkisi. Olin syönyt ja pakkaillut laukkuani valmiina lähtemään bussilla, mutta sitten äiti tuli yhtäkkiä kotiin ja kysyi samantien, että haluanko auton. No totta vie halusin! Se lievitti hieman kiukkua omaan saamattomuuteeni. Jälleen olisi tuplatunnit tulossa. Söin piparminttua ja juttelin Nean kanssa niin pysyttiin molemmat hereillä. Ensin äikän tunnilla vain neljä opppilasta palautti kyseisen tehtävän ja yllätyin suuresti. Opettaja vaan huokaisi syvään ja sanoi, että abien olisi tosi tärkeä palauttaa tehtävänsä ajoissa, jotta saisi palautetta kirjoituksia varten. Okei kaikki hyvin, en saanut murhaavaa katsetta koska olin jättänyt työni palauttamatta. Lupasin itselleni palauttavani sen niin pian kuin mahdollista...
Yhteiskuntaopintunnilla vuoronperään kirjoitettiin toistemme muistiinpanoja silloin kun toinen kirjoitti ylimääräiselle paperille joitain asioita. Tällä tavalla pystyi keskustelemaan asiattomia asioita, ilman että kukaan kuuli. Näin on jatkunut jo tosi kauan ja se toimii :D Vein Nean Nekalaan sen poikakaverin luokse kuten olin luvannut. Itse kuuntelin loppumatkan musiikkia lujalla ja nautiskelin itseajamisen vapaudesta.

Ke-to yö oli pahempi kuin edellinen, olin hereillä tahtomattani vielä neljän jälkeen. Lukeminen tai radion kuuntelu ei auttanut millään. Ihmettelin tätä. Olin tosi väsynyt, vatsa oli sopivasti kylläinen, varpailla oli lämmin eikä muutenkaan ollut mitään syytä, miksi olisin valvonut. Yritin pohtia jos olisi jotakin piilostressiä tai jotain, mutta en sitä löytänyt. Näin aika inhottavia unia, mistä keksin vihdoin mikä mua stressasi. En sitä kyllä ääneen sano, mutta hyvä että se selvisi, eikö niin?

Torstaina, eli tänään mun pitikin sitten herätä kouluun. Huonosti nukutun yön takia olin hieman väsynyt. Siinä kun raahauduin yöpuvussa tukka sekaisin keittiöön toinen silmä vielä kiinni, tajusin katsoa kelloa. Sitä pitikin tuijottaa vähän aikaa enenkö tajusin sen olevan yhdeksän. Bussin lähtöön vartti. Voi herran jestas mun aknssa! Ehdin just ja just syömään jotakin (MANSIKOITA!!) ja juoksemaan( = rämpimään) bussipysäkille. Työelämätietoa hieman levottoman luokan kera, siellä lenteli superpallo.. Pannaria lounaksi :3
Jäin lyhyen koulupäivän jälkeen piirtelemään koulun kirjastoon kuten olin ajatellut. Tuntui mukavalta saada paneutua piirtämiseen pitkästä aikaa. Olin ajatellut piirtäväni sen aikaa kunnes Otani vastaa mun ehdotukseen, mutta no eipäs hän vastannut, huokaus. Sitten lähdin etsimään yhtä opettajaa. No pahaksi onnekseni hän olikin lähtenyt kotiin jo aikaa sitten. Pahus! No pistäisin sähköpostia, ei huolta! Sitten tuli taas tarpomista lumihangessa! Yks bussi oli ajoissa, en ehtinyt. Seuraavaa ei tullut ja kolmas oli aika myöhässä. Saakeli kuinka jouduin juokseen taas! Ehdin juuri ja juuri syömään ruuan kun piti taas lähteä. Tällä kertaa en saanut autoa, siksi oli kiire. Olin hirveän kiukkunen ja kaikki meni huonosti.
Hetken Nean höpinöitä kuunneltuani hyvä tuuli palasi. Ja mitä vielä, sain viestin Otanilta! Oltaisiin voitu nähdä, mutta sillä oli jäänyt kännykkä kotio. No voi ääh! Harmitti aikalailla enkä jaksanut keskittyä äikän tuntiin. Otani taasen oli hyväntuulinen ja se höpötteli mulle aivan ihanasti ja sai mut jälleen nauramaan. Kotiin menin yksin bussilla ja torkahtelin viestiä odotellessa XD
Noh täällä kotona olen kuunnellut kaikenmaailman juttuja kun äiti tuossa pakkailee, se lähtee huomenna Italiaan kuoronsa kanssa viikoksi. Minä jään yksin kotiin auton kanssa, ha haa!


Huomenna on äikän premiliääri, eli harjoitus yo-koe, eikä mua edes jännitä. Tein kovasti lumitöitä ja väsyin. Katselin piirrettyjä ja söin herkkuja, samalla kun äiti häärii tuolla heheh :)
En näe Otania siis huomenna sen prelin kanssa, mikä on iso harmi. Viikonloppu on vaan niin lyhyt! No lauantaina sitten..
Ai niin lauantaina on Pitsakirkko! Ja sunnuntain on Kids Actioni! ..No enpähän kauheasti ehdi kaksin oleen Otanin kanssa. No edes vähän, niin jaksan paremmin seuraavan viikon.
Niinhän nää viikot menee:
päivät lukiossa ja Otania ikävöiden ja sitten viikonloppuna pääsee rauhoittumaan sen kainaloon, jos hyvin käy siis.
Nyt voisi olla levon aika.

Ps. Ostin aivan mielettömän söpöjä tarroja duosta bussia odotellessa! >w<

Ei mua ainakaan huvita.
Vuosi vaihtui kun istuin kotona ja äiti nukku. Eikä näkynyt edes raketteja kauheasti, koska taivas oli oudon oranssi.
Ihan mälsää.

Tämä on loman viimeinen päivä ja satuin kaivelemaan koulutavaroita valmiiksi, ja menin huomaamaan, että mullahan on aivan hirveesti läksyjä! Manasin ääneen omaa ääliömäisyyttäni, olisin voinut tehdä varmaan suurimman osan sillon kun Otani oli yli viikon kavereidensa kanssa. Mutta ei, minähän se vain mökötin ja kattelin leffoja v___v'' Ärsyttää kun tajuaa asiat aina myöhässä.

Laskit pönttö vääärinn, joulu meni jo !

Jouluna.. no olin kotona ja kävin isälläkin. Ei kai mitään ihmeellistä.
Näin Otania suhteellisen vähän näin pitkään lomaan nähden, mutta mähän en olekkaan ainoa joka sen huomiota vaatii, harmillista.
Olin eilen niillä koko päivän ja katteltiin hölmöjä leffoja ja höpöteltiin hupsuja. Ho ho ho mitäs me love birds~
Kohta vuosi enkä oo rauhottunu yhtään :D

Mutta, nyt takaisin niiden (saakelin) koulujuttujen pariin.

Ps. en ajanut lomalla yhtäkään autoa kumon harharharhar!!

Hui kun on kylmä!

Viikot menee hirveetä vauhtia. En näe otania kauheen usein, mikä saa mut ainakin olen tosi kiukkunen ja huolestunut koko ajan. Kamalinta on (otanin mielestä) se, että stressaantuneena en kauheasti tahdo syödä.

En kauheasti muista oliko tämä viikko jotenkin erityinen.
Maanantaina oli itsenäisyyspäivä ja tultiin pois Turusta äidin kanssa. Mä sain luvan ajaa koko matkan ja nautin aivan hirveästi. Ajaessa on jotenkin mukavan rauhallinen olo, mä en ainakaan pysty kauheesti ajatteleen, siksi se on mukavaa.
Sain jopa luvan mennä otanille, autolla ! Olin niin iloinen! Sovittiin kotiintuloaika ja sanoin vaan joo joo..
Meillä oli oikein hauska päivä~ Ihmettelin kyllä miksi se oli niin hiljainen ja kauheen väsyneen näköinen, enkä yhtään epäillyt mitään. Kuitenkin huomasin vasta paljon myöhemmin, että sillä oli kuumetta. "Ai on vai. Oho en huomannut." se sanoi. Äääsh. Siinä sitten piti saada se yöpukuun ja sänkyyn peiton alle. Se luki mulle kirjaa ääneen ja höpistiin niitä näitä kun gaah, kello oli ykstoista! Olin niin pulassa!
No en yhtään ihmettle, puoltoistatuntia myöhässä. Äiti ihan kiehui raivosta. Viikon ajokielto. No jipii -_____- Noh, oma vika..

Viikko mennyt iltaluokiolla aikalailla. Väsynyt olen. Öisin kuitenkin vaan piirrän XD

Perjantai oli kokeilupäivä. Kokeiluni onnistui, mutta petyin ja tulin hirveän surulliseksi. Jäin tekeen kitaraa ja sain aika paljon aikaiseksi, jopa haavan oikeaan etusormeen, mikä vain lisäsi kiukkua, en voisi piirtää! En nähnyt siis otania sinä päivänä.
Lauantaina ryntäsin sinne heti aamusta.
Siivottiin sen huonen pöytä ja täytyy myöntää, en oo koskaan nähnyt niin paljoa kirjastonkirjoja jollakin lainassa! Niitä oli useita kymmeniä!
Sitten juostiin pimeässä metsässä Eerolansuoralle.
Pitsakirkkoon! Olin muakna näytelmässä Marin kanssa. Voi jukrat, ei siitä kyllä tullut yhtään mitään. Hajosin kesken näytelmän enkä osannut lopettaa hihittelyäni vaikkei koko tilanteessa ollut mitään hauskaa! Heh syötiin paljon ja sain olla otanin kainalossa. Oli hauska päivä sekin :DD

Noh tänään nukuin pommiin ja piti kinuta autoa äidiltä jotta ehdin ja kas vain, sain lainata autoa ha haa! Olin kasvomaalauksessa Kid's Actionissa. Otani siellä soitteli bassoa jannen jammaillessa kitaralla. Hah!
Vein otanin kotiin ja tulin itse kotiin.
Kattelin kaunotar ja hirviön ja nyt katon Pientä merenneitoo. Ah tää on ihana ;___;

Ens keskiviikkona alkaa lukiosta loma ja on illat vapaat, ehdin näkeen otania enemmän!!

*makeaa haukoittelua* Katos huomenta !
Eilen illalla tein siinä kaikessa turhamaisuudessani läksyjä, vaikka ei milään olis huvittanut, mutta pakko oli. Ulkona oli pilkkopimeetä ja sato kaatamalla. Yäk. Syksy on okei, mutta joskus jopa mullakin menee hermot. Äiti ei ollut kotona niin nautiskelin musiikin kuuntelusta kovalla.
Sitten kuin tyhjästä, mun lähes käyttökelvoton kännykkä (nyt kun kukaan ei tekstaa mulle enkä ite tekstaa kellekkään, otanilla on viestit loppu ^^; ) rupes täriseen jossain. Kaivoin sen kiaken tavaran alta ja kappas, otani piikkas mulle! Olin hyvin iloinen. Hehe~
Eihän sitä sillain ole oikein mitään tärkeää ja välttämätöntä asiaa, mutta silti puhuttiin yhteensä ehkä kolmisen tuntia. Turkanen laskua kertyy ^^; No ei me puhuta puhelimessa juuri ollenkaan, joten kai nyt välillä saa.
Me ei olla nähty vielä tällä viikolla, koska mulla on aika pitkiä päiviä iltalukion takia. Tyhmintä on se, että otanilla on koeviikko eikä sillä ole juurikaan koulua just kun mulla on hirveesti -___-
Oltais kyl eilen nähny jos minä tollo olisin kirjoittanut yhden enkun tiivistelmän jo lomalla, mutta laiska kun olen. Höh.

Yhentoista aikaan me vähän.. oltiin erimieltä asioista ja puhelu katkes. En olisi millään halunnut mennä nukkumaan kun molemmilla oli paha mieli, mutta alistuin ja kävin tyyliin peseen hampaat. Olin juuri kömpimässä surkeudessani peiton alle, kun känny täris taas! Tällä kertaa hän soitti ja tilanne vähän niin kuin ratkes. Äiti oli jo nukkumassa, niin menin vaatehuoneeseen puhuun, se äänieristää edes vähäsen XD
Aws oli aivan ihanaa mennä nukkuman kun oltiin sovittu ja sain viimeisenä kuulla sen äänen~
Paitsi ei ollut hyvä yö, nukuin aika surkeasti...

Koulussa alettiin eilen piirtään lopputöitä. Iltalukiossa ti,to 17-20.30 urgh. Tiistaina niin pilkin Yh tunnilla ja Nea herätteli mua <:DD
Toivottavasti tänään ehtisin syömään jotain siinä välissä kun pääsen 16. Ja toivottavasti pysyn hereillä..