”Emmett…” kujersin, “Tule esiin, tule esiin, missä ikinä oletkin…”
”En!” aviomieheni järkyttynyt itku sanoi. Hänen äänensä kantautui luokseni… hmm.. mistä se tuli?
”Ole kiltti Emmipoo…” anelin, ”tule ulos kulta…”
”En, en, en, en, en!” hän nyyhkäisi. Kuuntelin tarkkaavaisesti ja kuulin äänen lähteen – ruokakomero.
”Emmett, lasken kolmeen ja jollet tule ulos, kiskon sinut sieltä!”
Seisoin ruokakomeron edessä ja pidin kolmea sormea pystyssä, tietäen, että hän katsoi minua pienestä rakosesta. ”Yksi…” laskin yhden sormen alas, ”Kaksi…” laskin toisen sormen alas, ”Kol..”
”Okei!” Emmett karjui, ”Tulen ulos…” ruokakomeron ovi aukesi ja hän tuli ulos. Emmettin hartiat olivat lysyssä ja hän nyrpisteli.
”Oi, Emmett!” Alice nauroi, ”Käyttäydyt kuin aikoisimme tappaa sinut.”
”Mutta tehän aiotte”, Emmett valitti.
”Emmekä aioi, höpsö”, Alice hymyili, ”Menemme vain kaupoille.”
”Aaaargggghhhhh!!!” Emmett ulvoi ja juoksi taas karkuun.
”Sinun olisi pitänyt nähdä tuon tapahtuvan Alice”, Bella huokaisi.
”Tulkaa tytöt”, Esme hymyili, ”Mennään etsimään ne kaikki uudestaan."