Kun pieninä kaaduimme asfalttiin nousimme aina ylös ,
pyyhimme kätemme housuihin , emme pelänneet likaa
vaan poika- ja tyttöbakteereita .
Ei tarvinnut esittää mitään vaan pystyi olemaan oma itsensä .
Suurin salaisuus minkä salasimme vanhemmilta oli ,
että poistuimme kotipihalta tai sanoimme ruman sanan .
Tytöt ja pojat leikkivät joskus keskenään ,
mutta eivät koskeneet toisiaan .
Kavereiden kanssa suunniteltiin yhdessä kuinka isoina
muutetaan samaan taloon tai ollaan ikuisesti ystäviä .
Mutta totuus on , että kun sanomme tämän ,
sen voi korvata lauseella: "mikään ei ole ikuista"
Lisää tämä päiväkirjaasi , jos et halua menettää sitä kenen kanssa olet kokenut paljon hyviä muistoja <3
Uusimmat blogimerkinnät
- jaajaa 16.01.
- and we're gonna let it burn 23.03.
- oon pahoillani äiti, en aina tiedä mitä t... 03.11.
- talk dirty to me 03.11.
- niin erilaiset yhdessä ollaan 03.11.
- I would never hurt you 15.07.
- -- 15.07.
- i'm a spaceman 15.07.
- nobody's hero 30.04.
- hei beibi nyt taisin keksiä ~ 27.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2015 (1)
- ▶ 2014 (1)
- ▶ 2013 (13)
- ▶ 2012 (30)
- ▶ 2011 (30)
-
▼
2010 (89)
- ▶ lokakuu 2010 (12)
- ▶ elokuu 2010 (2)
- ▶ heinäkuu 2010 (9)
- ▶ kesäkuu 2010 (6)
- ▶ toukokuu 2010 (18)
- ▶ huhtikuu 2010 (11)
- ▶ maaliskuu 2010 (16)
- ▶ helmikuu 2010 (15)