Nyt on se hetki kun vene satamaan rantautuu
On vaan pakko elämän armoille antautuu
Mun tuskan kyyneleni vettä pitkin kantautuu
Ja muistelen niitä kyyneleitä vielä sitten kun vanhaks tuun
Muistot tappaa sisäisesti aina kun painan pääni tyynyyn
Ainoo mikä täällä enää vallitsee on se jäätävä kylmyys
Mut kun näen sut ja tiedän sun lähtevän luotani pysyvästi
En ikinä kai mä pystykään sanomaan sulle hyvästi.
Uusimmat blogimerkinnät
- 5.3.09. 08.03.
- Pekka Routalempi 03.03.
- iida. 01.03.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2009 (3)
- ▶ maaliskuu 2009 (3)
Blogimerkintä
« Uudempi
-
Vanhempi »