IRC-Galleria

seitsemännen auringon aamuna
alla näiden lukemattomien halojen
takana taivaita hipovien talojen
meri nousee edessämme
meitä sitoo sanomaton lupaus
josta me puhutaan vain vaieten

kuinka kauan sä annat noiden aamujen
sulle koittaa
ja kuinka kauan ennenkuin annat oikean elämän voittaa?

vielä jonakin päivänä sinäkin myönnät itselles
on kaikki mennyt pieleen
vielä jonakin päivänä sinäkin hautaat mustat
sydämet syvälle mieleen

mut sä oot mitä oot, et sille mitään voi
ellet tee elämällesi jotain ettei tarvi huutaa
yksinään et missä rakkaus?

ovat niityt vehreämmät siellä missä käsi
kädessä taas kuljetaan
hopeisen pellon reunalla silmämme jo suojataan

kuinka kauan sä aiot omaa elämääsi estää?
ja kuinka kauan sä aiot ilman oikeaa rakkautta kestää?

vielä jonakin päivänä sinäkin myönnät itselles
on kaikki mennyt pieleen
vielä jonakin päivänä sinäkin hautaat mustat
sydämet syvälle mieleen

anna mun mennä, älä päästä irti
ota musta kiinni, älä koske minuun
anna mun mennä, älä päästä irti
älä koske minuun, ota minut syliisi

vielä jonakin päivänä...