silmänsä loistivat ennenkuin tähdet,
hylkää nyt heti jos mukaan sä lähdet
loukattu sydän ei armoa anna,
jatkaa yksin vaan
prinsessankruunu on jäätä ja tuhkaa,
ei enää koskaan rakkaus uhkaa
pettynyt ei sitä mukanaan kanna
enää milloinkaan
kuin kuolemaa etsii hän seurakseen
ei vain rauhaa palaamaan saa itselleen
ei kenenkään, hän on syntynyt yksin kulkemaan
ei kenenkään, hän on oppinut sydämen sulkemaan
ei kenenkään, ei päästä ketään lähelleen vaan
jää ikuiseen yksinäisyyteen
öisin on pimeää helpompi sietää,
synkempää matkaa huominen tietää
eilisen valo ei kauas kanna,
se sammuttaa
kuin kuolemaa etsii hän seurakseen
ei vain rauhaa palaamaan saa itselleen
ei kenenkään, hän on syntynyt yksin kulkemaan
ei kenenkään, hän on oppinut sydämen sulkemaan
ei kenenkään, ei päästä ketään lähelleen vaan
jää ikuiseen yksinäisyyteen
ei, ei saa häntä ihmisiin luottamaan
ei suostu näyttämään tunteitaan
sen pelkää sattuvan liikaa