Mä sanoin joskus: Pitää jaksaa, mut nyt ei jaksa
Yks elämä elettävänä ja seki on paska
Liian monesti meinannu raiteiltani suistaa
Vetäny bumii ainoastaa ku en haluu muistaa
Itseluottamus ja kusipäisyys tuonu mut tähän
olosta joka lähtee pois mun jokaisesta sanasta
Ja meen oottaa huomista ja vihaa eilistä
Aika on perseestä, ku pitäs tietää mitä tekee
Rahaa vois tulla yhtä paljon ku sitä menee
Joo mä myönnän, mä pelkään. Mä en oo vahva
Pahoillani kun en osaa enää luottaa
Mut liikaa iskui, haavoi se selkään tuottaa
Puukottaa, ja sit itken vaan verta
Mut miks vitus näin käy joka kerta?
Mut kyl mä pärjään, kyllä siihen tottuu
Tuntuu vaa et elän yksin elämäni loppuu
Elämässä ei mikään oo varmaa
Ja yön pimeydessä astuu voi harhaan
Helppo poluilta livetä kalliolt sileeltä
ja sit pimeäst on mahdotonta ylös taas kiivetä
Vaikka menis järki ja tunteet ei kohtaa
Sinne välil munki jalanjäljet johtaa
Askel itselääkityksel kohti tiedottomuutta
Mun maailmas on normaalii vieroksuu todellisuutta
Ja paeta päivänsäteit piiloon pahalt maailmalta
Ei auta jos on jalat maas, jos vedät maton alta
Vain muutamat tiesivät, mut tämän jälkeen kaikki
Mä oon niin huonona, monesti täysin poikki
Vedän verhot joka ikkunan eteen, pysyn sisällä
Janoan elämää niin paljo et se kuivaa suuta
Mä kynäni otan käteen, vedän naamaan diapamit