Oon vaan yksin. Kertakaikkiaan yksin, eikä kukaan tajuu sitä. Sitä saa aina vaan itkee jossain yksinäisyyttä..riparilla,isosleirillä,kotona ja esim rannalla. Aina. Sit mun pitää kerätä kaikki mun olemattomat voimien rippeet ja jatkaa normaalisti, ihan niinku mä oikeesti muka potkisin jtn palloo pihalla kun on "tylsää"..mut kyl se tarina näyttää kaikille kelpaavan. Ohjaajille, isosille, mun kavereille ja kaikille. Ja se tarkottaa? Välinpitämättömyyttä kai. Tai jotain mitä mä en vaan kestä. Sori..<3