kaduttaa, mutta himottaa. toisaalta toivon etten ikinä enää tekis niin. mutta kun vaan haluais olla onnellinen. haluais olla itsekäs. mutta kun ei osaa sanoo mitä pitäis tehdä. voiko tulla onnelliseksi olematta itsekäs. voiko olla onnellinen toisen puolesta; niin, voiko oikeasti?
antakaa anteeks tämmöset merkinnät, tää on varmaan vaan väliaikasta. :)