Tää sade taas huuhto mun haaveet mennessää,
pakko tääl on pärjää, hetken kaikki on taas selvempää,
pimeys toivon vei,
valo tunnelin pääs himmenee,
mut sateen jälkeen paistaa, mulle joskus sanottiin.
Taas on aika vaihtaa kaistaa,
suunta muuttaa kohti parempaa,
jotain suurta,
siihen uskoa halusin,
mut usko loppu kesken toivo oli jo menny rakkaus pieniin
osiin mun sielun huolel palotellu,
usko,toivo,rakkaus ei enää vaa riittäny,
kai aika kultaa muistot, ne ehkä joskus mieltä lämmittää,
vaan peili pirstaileinen se mitä mulle tästä käteen jää.