Kävipä eräänä kauniina päivänä niinkin, että Inari nousi työautonsa rattiin ja hurautteli pitkin vanhaa Tuusulantietä kohden Ruskeasantaa. Ah tuota vauhdin hurmaa, kun renkaat viistivät asvalttia, tuuli tuiversi Pökötin kyljissä ja tutkaavan poliisin takissa...TÄH !?
VOI V*TTU !!!!!!!!
No eiko kaasua hölläämään ja kurssi kohden villisti huitovaa poliisi-setää. Jo valmiiksikin niin lupsakan ihanasti alkanut viikko huipentuisi upeisiin ylinopeussakkoihin ! Jipii ! Alkoi hihityttämään.
Raotin kaksipaikkaisen urheiluautoni ikkunaa ja virnistin paikalle tallustaneelle sinipukuiselle.
"Hihihihi huomenta..."
"Huomenta. Auton rekisteriote ja ajokortti."
*Rekisteriotteen etsimistä*
"Juu paperit ja kortti on kunnossa. Onkos neidillä mitään arvausta siitä miksi pysäytettiin?"
"Hihihi... oisko ollu piirunverran liian raskas kaasujalka...??"
"juurikin sitä juu." *Poliisi-setää alkaa hymyilyttämään*
"Hihihi... paljon oli liikaa vauhtia?"
"No semmoset 76km/h 60-alueella."
*RäpsRäps*
"No eipä tuosta sakkoja antamaan, mutta läheltä liippaa !! Turvallista matkaa, ja kevennähän vähän sitä kaasujalkaa."
"Hihihi kiitos päivänjatkot moooi !!"
Ja näin kaasutimme poies ystävällisen ja huumorintajuisen poliisi-sedän luota ja nauroimme katketaksemme. Siis minä ja työtoverini Ivalo. Ivalo joka pelkäsi että saan sakot poliisivoimille nauramisesta. Voe Ivalo, kuinka väärässä olitkaan, päinvastoin.
En ole vieläkään saanut sakkoja ylinopeutta ajamisesta. Lucky bastard.