Tiiän ettei pitäis luovuttaa,
mut välil ei vois vähempää kiinnostaa heräänkö aamulla enää ollenkaa.
Niimpä, ei sais aatella tolleekaa,
mut jaa, välil mul on vaan niin helvetin vaikeaa.
No joo, väitetäähän mulle että mua jäätäis kaipaamaa,
mut kuinka moni oikeesti tekis mun eteen mitä vaa?
Välil tuntuu et tuskin kukaa.
Lähtiskö joku mun mukaa,
pakoo pahaa maailmaa,
ei siihen tarvita kenenkää lupaa.